Koska kaikkea pitää kokeilla, änkesin ystäväni Jaanan vanavedessä itseni Revontuliopiston Tiffanyviikonloppukurssille. Yksi ystäväni Katja on kova kans tekemään näitä ja hänen upeat työt olivat myös mielessä kun kurssille lähin. Se pidettiin viimeviikon lauantaina ja sunnuntaina Könkään vanhalla koululla. Lasinsulatuksessa olen oppinut vähän leikkaamaan lasia, mutta muuten mulla ei ole ollu hajuakhan tästä harrastuslajista.. Vaikka en ruukaa harrastaa mitään vaihekuvia, niin nyt teen poikkeuksen- sen verta kovvaa hommaa oli, että ihan pakko! Katson nykyään "ihan pikkasen" eri silmillä mahtavia lasiteoksia.. ei oo muuten ihan tunnissa tai parissa tehtyjä juttuja

Elikkä... Olin jo valmiiks hakenu mallin minkä halusin. Teen mitä tykkään, en välttämättä mitä kykenen :)

 

... sitten peshän jokainen pala pois lasipölystä ja tussista..

( Eikö ole muuten soma kisu :) ? )

Lauantain työrupeaman - kymmenien haavojen, hiottujen kynsien ja sormenpäiden sekä puutuneiden paikkojen jälkeen- olin ihan varma, että oli sitte Helin eka ja vika tihvanityö.. Mutta niin se vain sunnuntaiaamun tullessa ,kun taas tehin kurssille lähtöä, oli mieli muuttunu kummasti. Eteisen lasiväliovi oikhen huutaa minua tekemään ittellensäkin koristeen roikkumaan. Onhan se aika tylsä tuommoisena....

 

Aikasta kiva tästä kyllä kuitenkin tuli, tuntipalkoille ei vaan taitas tällä työllä päästä heh. Miettikääppä nyt: 14 tuntia ja materiaalitkin kuitenkin reilut 28 euroa.  Ei siis ihme että lasityöt maksaa maltaita! Arvostan kyllä nyt suuresti kaikkia tiffanytyöntekijöitä, huh huh!!

Oli kiva viikonloppu ei sillä, kiitos Jaanalle innostuksesta ja opettajalle opettamisesta ja pitkästä pinnasta sekä mummolalle lastenhoitoavusta, joka mahdollistaa sen, että äiti-ihminen saapi näin harrastaa.

Elämä on kyllä aika kivaa kun on näitä kaikenmaailman hauskuutuksia <3