Kädet on umpilaastissa ja tuntuu, että korvatki on tukossa kaakeleiden rikkomisen jäjiltä, mutta en vaan malta olla postaamatta tätä uutta tuunauskokeiluani tänne nyt just ja heti. Jostain ihmeestä sain päähäni  viikolla, et nyt on kokeiltava siipiä kaakelimosaiikin parissa. Lapseni isukki antoi auliisti kaakeleita rikottavakseni ja ex-anoppi luovutti miehensä itse aikoinaan tekemän yöpöydän tuunauskohteekseni. Ihan en heti menny sitä pilaamaan, vaan kokeillakseni tekniikkaa tuunasin eka tarjottimen..

Tästä opin kaiken tarvittavan, joten ei ku huonekalut kehiin

Hei hei ex-apeksen pöytä. Aikansa kaikella :)

 Ja eikun tervetuloa tuunaja-Helin uusi ihana pöytä!

vanhoja kaakeleita, maalia ja uus nuppi. Thats my table!

Tuli  niin hyvä mieli tästä touhuilusta että aivan itekkin hätkähdin. Unohtu huolet ja murheet askarrellessa, jos niitä nyt ikinä ees olikaan. Just oikeeta terapiaa kanttiinin tytölle siis :) Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? Maalasin samalla muuten yhden väliovenkin taas kotoa sisältä tätä pöytää maalatessani, joten samalla kun harrastan-- etenee siis ikuisuusprojektini eli taloni "pieni pintaremontti". Ehkä voisin mosaiikkikaakeloida vaikka kakun kuvia vessaani, sekin kun on remppaa vailla. Tai pallastunturimaisemat kylppäriin??? Minusta kun ei tiedä, saatan niin tehäkkin. Keittiössähän jo olen toteuttanut itseäni aika värikkäästi, puhumattakaan Iiron huoneesta...  Ai niin joo, isä toi ikivanhan nukketaloni lapsuudenkotoani, joten senkin kimppuun meinaan tässä joskus iskeä. Mulla on jo ihan selkeä visio mimmosen talon siitä teen, ja siitä kyllä tulee hieno.Laitan sitten siitäkin kuvia tänne kun ehin. Minusta on tylsää, jos tämä ois vaan pelkkä kakkublogi, koska kaikenlainen toosottaminen kuuluu kyllä niin vahvasi minun elämään.