Ihan enstekseen on mainittava, että en kuvittele olevani mikään suuri taiteitelija tai mitään sinne päinkään näitä tänne postattaessani. Maalaan, koska pidän siitä ja saan sen kautta ajatukset nollattua. Aika pysähtyy kun maalaan. Se toimii mulle eräänlaisena terapiana. Laitan tuotokset tänne, koska sekin on osa tätä minun terapeuttista 3-kympin kriisiä: olla just sitä mitä on, rohkaistua laittamaan pää pystyssä omat jutut tänne kaikkine päivineen- naurakaa tai tykätkää. Sehän on ihan jokaisen valinta. Tämä kokonaisuudessaan on askel mulle eteenpäin, isokin askel. Mulle, joka olen aina jotenkin pakannut häpeilemään itteäni ja tekemisiäni. Vaan empäs tee niin enää.

Taigametsä (akryyli 50 x 60 cm)

Tämä on siis viimeyön tulos. Taas oli eri jutut mielessä kun maalaamaan aloin, mutta edellisen hiihtopostauksen maisemat sai minut sekaisin ja halusin tehdä sen innoittamana omanlaiseni Taigametsän. Pelkkä maisema kaikessa värikkyydessään ei riittäny, vaan halusin kaksi taianomaista hahmoa etualalle. Äidin ja lapsen. Luonnossa ne kimaltaa ja välkehtii, just niinku halusin niiden sadunomaisesti siihen asettuvankin.

Joulupuu (akryyli 40 x 50cm)

Joulupäivän yön maalasin tätä kimaltavaa joulupuuta. Kovin nopeasti tämän tein ja se kyllä näkyy. Muistin muuten maalanneeni juhannusyönä myös puun, Juhannuspuun.  Ymmärrän täysin, että mulla ei ole tekniikka hallussa, mutta kovasti on halua oppia ja kokeilla. Pienenä käytiin ala-asteen kanssa Reijo Raekallion taidekursseilla Pöntsössä varmaan parin vuoden ajan, ja sieltä ajoilta muistelen, että tapoja ja tekniikoita on tuhansia. Mulla on vasta innostus, saa nähä kuinka se kantaa ja pitkällekkö vie.

Tähtipölyä (akryyli 40 x50 cm)

Tämän löysi jouluna lahjapaketistaan ystäväni, jota sydäntä ovat lähellä enkeli, violetti väri, kiekurat ja bling-bling. Tämä ystäväiseni ratkaisi myös sen arvoituksen, miksi 6/9 taulustani kuvaa aina puuta/puita jossain muodossa: minä haen juuriani nyt, juuretun- etsin itseäni. Jotta sitten on vihdoin vakaa pohja kasvaa ja elää, kun tietää mistä tulee ja minne haluaa mennä.

***

Kuten huomaatte, minun "taide" ei ole kuvantarkkaa, eikä pyri missään nimessä olemaan realistista 1:1 taidetta. Valokuvantarkkamaalaus ei ole minun juttu. Rakastan värejä ja kun alan maalaamaan mulla ei ole tietoakaan mitä siitä seuraa. Tauluni ovat hirmu värikkäitä ja naiiveja. Ihan niinkuin minä itsekkin .