Vaikka Kanttis on kiinni, niin blogin pito senkun jatkuu ... Minusta näyttää kuorituvan oikea LifeStyle-bloggaaja! No ei nyt sentäs, mutta jostain syystä tänne on kiva kirjoitella muutakin kuin vain täytekakkujen kuvia laittaa. Mie en osaa (enkä ees halua) facebookkin näin kovasti kirjoittaa niin rustailen sitte tänne kuvien kera.

Mutta oi että on kuulkaas kiva olla LOMALLA! Vaikka eilen jo kuulin kuinka oli ollu porukkaa tk:ssa ja "kyllä ois Kanttiini pitäny olla auki..." huoh. Lupaan olla taas kesään asti siellä jokaikinen arkiaamu klo 8.15, koittakaa nyt kestää vaan tää viikko ilman kahvilaa. Hyvällä omallatunnolla lomani kuiten nyt pidän. Piste :) .Mutta miten ihanaa kun aamulla on voinu herätä rauhassa, ilman herätyskelloa ja ilman kiirettä mihinkään. Voi laittaa aamiaista, lukea Lapin Kansan ja kunhan toosottaa kotona kalsareissa ja tukka pystyssä- vaikka ihan koko päivän! Tehdä ruokaa ja syödä kynttilänloisteessa sitten pöperöitään, täällä kun on pimeä nyt kaamosaikana lähestulkoon kellon ympäri. Lapsikin niin nauttii, kun ei tarvitse hoitoon mennä. Iirokin on 11-kuisesta asti ollut jatkuvasti 5 päivää viikossa isossa hoitopaikassa, niin hänkin kyllä todella tarvitsee lomansa.

En ole varmaan sanonu aiemmin, mutta mulla on onni asua tässä lähes Iiron mummolan naapurissa. Se antaa minulle mahdollisuuden tehdä melkein mitä vaan, lapsenhoitohomma onnistuu kyllä. Harrastaa ja touhuta siis, käydä iltariennoissakin. Iirohan on jo niin iso, että se touhuaa mukana, eikä siitä kyllä vaivaa koskaan ole, mutta esim. pidemmälle hiihtolenkille sitä on hankala ottaa mukaan. Lyhyelle kylläkin.

Hiihtolenkistä puheenollen lähdin Tapanina korkkaamaan pukin tuomat sukset tuohon viereiselle ladulle. Ja hyvin ne luisti, minun ihanat pinkit pertsat! Kamerakännykän kans heiluin ladulla, kun en ollut varautunut näin kuvauksellisiin oloihin... Harmittaa kuvan laatu, mut kyllä niistä idea tulee selväksi.

 

Maisemia menomatkalla.. Ehkäpä valoisin hetki näinä päivinä täällä.

 

Ja kotimatkalla. Miten onnellinen sitä saakaan olla kun voi juuri täällä kasvaa, elää ja lapsensa kasvattaa! Minusta ei ikinä ois tämmösenään kaupunkiin/etelään asumaan. Millainen olisi "ei-valkea-joulu"? Mie en osaa ees kuvitella! Miten sitten, kun et pääsekkään hiihtämään suoraan kotiportailta? Miten te teette sen ihmiset siellä?

Tänään saimme Iiron mukaan "Arvon Vieraan" luoksemme kahdeksi päiväksi. Nimittäin Eemeli-Eno saapui. Hän on Iiron idoli. Äitilläki on NIIN paljon helpompaa, kun on lapsella leikkikaveri. Mie saan taas(!) tehä mitä tahon ja ikinä keksin, kun keskenään vaan touhuavat. Olkaa onnelliset te, joilla on sisaruksia <3

Tapaniniltahan muuten meni kaveriporukalla siellä Raattaman tansseissa, joissa Annika tanssitti ihmisiä. Niin oli hyvät kokemukset, että Uutena Vuonna on uusintakeikka! Hieno homma, eikös vaan. Noin sitä tehdään unelmista totta. Silloin on muuten seuraava päivä pyhäpäivä, niin toivottavasti kaikki lähtis rohkeasti mukaan vaan. Itellä ei kyllä huvita Levin tungos ja jonottaminen ihan joka paikkaan ja paikasta pois - ei sitten yhtään. Uusi Vuosi ja Pääsiäinen ovat kaksi sellaista vuodenaikaa, jolloin minua ei saa Leville missään muodossa. Mutta Raattamaan voin mennä kyllä vaikka heilahtaen, ei oo tungosta!

Mulla oli aikomuksena loman aikana maalata taulujakin, ja olen mie yhden viimeistellytkin ja toisen maalannut. Eli suunnitelmassa ollaan . Vielä ois visiot valmiina kolmannesta taulusta, joten teen sen ja postaan ne sitten kaikki tänne yhtäaikaa. Itseasiassa nyt kun asian mainitsin niin alankin sutimaan, poijat pelaa muistipeliä niin mikäs tässä maalatessa. Pukki toi myös Sodastreamin, joten hurruutan itelle vähä light-limua, sytytän takan ja ei kun kattomaan mitä kankaalle tulee. Olen aina visualisoinu jotain ihan muuta, kuin mitä siihen on sitten lopulta tullut. Nytkin oikein jännittää lopputulos!

Näkystelemmä taas! Kyllä mie näytän sitte teillekki mitä siitä tuli :)