Heti alkuun anteeksi niille kolmelle asiakkaalle, joille en voinut siis kakkuja tehdä lauantaina tämän viikonlopun retken vuoksi.. Ehkä ensikerralla sitten?

Huomenna se on se lähtö sinne Pyhälle sitten hiljaisuudenretriittiin töiden jälkeen. Muistan muuten joskus pentuna kuulleni jostain tuollaisesta hiljaisuushommasta ja ajattelin silloin, että voi hyvänen aika mitä ajan tuhlausta! Kuin tylsä elämä voi ollakkaan ko tuommoseen mukaan lähtee? Täytyy olla vähintään joku itseensä kyllästynyt mummeli tai muuten seonnut! Ja niin sitä ollaan nyt menossa, enkä todellakaan pidä itteäni elämääni kyllästyneenä. Päinvastoin, elämästä innostuneena ja hieman seonneena mutta vain positiivisessa mielessä! Ja onhan se oikea lomien loma, jos miettii. Siellä luonnon keskellä, hotellin täyshoidossa koko viikonloppu: joogailla ja meditoida, maalata ja valokuvata. Kirjoittaa päiväkirjaa mieleen tulevista asioista, saunoa.. Eihän tuon parempaa lomaa olekkaan!? Lisäksi näistä kerrotaan, että tällainen kahden päivän loma vastaa 4 vkon kesälomaa henkisesti. Touhukkaalle tyypillehän tämä jos mikä on unelma! Ihanaa!!!

Ystäväni kävi tässä äskein ja kyseli mitä vaatteita meinasin laittaa päälleni voimauttavaan valokuvaukseen, joka otetaan siis siellä.. No enhän mie semmosia ollu aatellu, mutta nyt ku aattelin, niin en mie missään nuhru toppiksissa halua olla kuvissa, kun niiden tarkoitus on kuitenkin, että mulla on päällä just sellaista missä haluan itteni kuvattavan, niin että koen sen voimauttavana ja sievänä. Vaikka rinsessamekko jos sikseen meinaan! No hokasin heti yhen iän vanhanaikasen "mummomekon" kaapista, joka on roikkunu siellä iät ajat käyttämättä- ilman, että oisin kuitenkaan laitanu sitä johonki ulkovarastoon tai muualle piiloon. Se on siis ihan tarkotuksella oottanu tätä hetkeä, koska se on JUST se mekko, jossa haluan itteni kuvattavan! Kannatti roikottaa siis kaapissa!

Tämä on 14 v sitten otettu abikuva penkkareista. Vähänkö tämä ois ollu kiva puku kuvauksiin, mutta kun ei ole oma vaan tädin langon. Enkä kyllä ole saamelainenkaan... No mutta isä osti tuolloin mulle omat ihanat valkoset nutukkaat, joilla kävelen vielä nykyäänkin, joten net laitan mekkoni kans kuviin! Olkoonkin lopputulos sekametelisoppa, se ei haittaa koska semmonenhan mieki olen.

Muutenkin oon jo pakannu kaiken tarvittavan mukaan eli maalausvehkeet, päiväkirjahommat ja vaatteet. Nyt täytyy vaan toivoa, että auto kestää Pyhälle saakka, koska oon hoitanu sitäkin nyt rakkaudella ja huoltanut sitä monen sadan euron edestä. Uskon, että se palkitsee huolenpitoni turvallisella matkalla. Vaan matkalla mihin? Mie olen menossa Pyhä-tunturille, vaan mulla ei ole tarkkaa tietoa missä se ees on! Heti tän postauksen jälkeen kyllä meen ja googletan sen kylän, koska minun kaks kyytiläistäkään ei kumpikaan tieny missä se sijaitsee... . Kuulema jossain Sodankylän ja Kemijärven välillä? No kyllä me se löydetään ja auto kestää, koska näin on nyt hommat sovittu. Eli Pyhä- här kommer vi!

Tää minun menneisyyden eli juurieni kaivelu ei oikein ota loppuakseen... Löysin nyt yhen piirustuslehtiöksi naamiutuneen lehtiön sisältä oikean aarteen! Nimittäin äitini on joskus ilmeisesti kerännyt lehtileikkeitä meidän perheeseen ( ja minun koulujuttuihin) liittyvistä jutuista ja kuvista. Skannasin muutaman tähänkin. Aloin nimittäin pohtia nyt, että ei ihme jos minusta on tullu tällänen jokapaikan häsläri... Muistan, että meillä oli tooosi viriili luokanopettaja minikoulussamme, nimittäin:

Harrastimme koko koulun toimesta mm. näyttelemistä! Joka vuosi oli uusia näytelmiä. Ja monta! Muistan niitä kymmeniä. Kiertelimme Norjaa myöden keikkabussilla esiintymässä. Tässä on meneillää Sirkus-näytelmä. Itse olen tuo vasemmanpuoleinen ballerina sormi suussa tuossa edessä... Ei ihme se ballerina-unikaan siis tässä taannoin.

Ja joka viikko kävimme Pöntsössä myös taiteilija Reijo Raekallion opissa. Minä taas tuossa keskellä edessä maalailemassa....Tullessa isäni ajama koulutaksi koukkasi aina Kittilässä 40km mukan, jotta saimme käydä Marcen grillistä pitsat! Muistan ikäni sen kuinka aina tilasin Luigi Litti-nimisen minipitsan, joka maksoi kokonaiset 12 markkaa. Se oli syrjäkylien lapsille huikea hetki aina.

Mutta ollaan me ehitty myös läänintasolla osallistua runonlausuntaankin! Olen tuossa toisena oikealta. Tässä mie en ole oikeestikkaan voinu olla hyvä... mutta menossa mukana kuitenkin! Niinkuin aina, vielä nykyäänkin. Jos joku ehottaa jotain niin oon aina mukana.

Että tällaista meillä. Mitä te olette tehneet ala-asteella? Opiskelleetko? Nyt kun mietin niin en kyllä tajua missä välissä me ollaan opiskeltu, varmaan jossain kuitenkin! Ja sitten aloin miettiä, että olenkohan tällainen touhottaja vain kasvuympäristön takia, vai olenko  tämmönen jo ihan itsestään sisäänrakennettuna? Kun mietin niin tosi moni näistä "ikäkavereistani" kuvissa ovat kaikki minusta luovia ja touhottajia. Yksi on Suomessa nykyään mainetta niittänyt pukusuunnittelija, toinen on taiteiden maisteri ja vetää mm. näytelmäryhmiä, yksi on tähtitieteilijä, yksi tunnettu taidemaalari, eräs menestynyt kampaajayrittäjä ja mie olen Kanttiinin tyvär

Ja meinasinhan mie laittaa muuten pätkiä aivan ihanista palautteista joita olen saanu muualle ko tänne blogiin. Lisää saa  laittaa  tulemaankin, jos vain haluaa! Tää tekee tästä bloggailusta ihan parasta!

***

Lohjalta asti tällainen ihana sähköpostiini:

  "On aivan ihanaa seurata blogiasi. Tuntuu kuin olisin tuntenut sut aina ja sun maalaukset VAU! Oli joku jännä klikkaus vaan ennen joulua mikä johdatti sivuillesi ja nyt käyn lähes joka päivä tsekkaamassa ne. Jos joskus eksyn sinne niin saat olla varma kaivan sut esiin!"

***

Tuttavalta faceen:

"Hei kanttiinin täti!

Olipa kyllä taas tosi hyvin kirjoitettu blogi. Mie kerkesin jo hetken huolestua että veikö paasto kaikki voimat mutta ei sentään. Tuli sieltä viimein uutta blogia ja nyt jo lisääkin. Sie kyllä kirjotat tosi kivasti. Jatka ihmeessä samaan malliin. Nuita on mukava lueskella aamukahvin kera.
Ja komeita on kakutki. "

Enpä juuri hienompaa elämänohjetta tiedä kuin "niin metsä vastaa kun siihen huudetaan". Sillä on täälläkin yritetty mennä ja hyvin on toiminu.

Uusia blogikirjoituksia odotellessa."

***

Ja tietty vakiokommentaattori Penalta suoraan sähköpostiini

Kanttiini
"Nimensä  mukainen lepopaikka ,lääkärin ,tai muiden välskäreiden vastaan ottoa oottaessasi
Siellä väistyy tressi(jos on meno vaikka paineenmittaukseen) .Höyryävä kahvi,uunituore pulla,kyllä kelpaa odottaa, voi vaihtaa kuulumisia toisten vuoroaan odottavien kanssa.  Pirteä hymyilevä kanttiiska on kuin äiti-hahmo omassa valtakunnassaan ,oikein mieli lepää,,On rauhoittava tunnelma  
allekirjoittanutkin on istunut ja nauttinut monet kahvit ,uunituoreen pullan kera (sen kielen kurkkuun vieneen) Toisinaan kun aikaa on ,näkee kantiiskan  juomassa kahvia jonkun asiakkaan pöydässä keskustellen,Tämä luonteen piirre on vain harvoilla palvelu ammatissa olevilla
Loppu kaneetti>Vallan erinomainen Kanttiini ,kympin arvoinen Keidas,keskellä saraalaa <
Rauhan paikka ,22.1.2012 Pena"
 

Oi voi. Kyllä mie olen oikea onnen tyttö.