Olen juuri viettänyt ehkä yhden elämäni kivoimmista lomista. Tehny kaikkea sitä, mitä lomalla kuuluu tehdäkkin: ulkoillu, viettäny aikaa läheisten ja ystävien kanssa, herkutellu, mutta kohtuuden rajoissa. Maalannut, tanssahdellut, hinannut jälleen kerran autoani kun se heitti kulkemasta jääkiekkohallin pihalla sekä tehnyt suunnitelmia ens vuodeksi. Tämä loma rentoutti minua nyt enemmän kuin aikaisemmat 3-4 viikon kesälomat!  Nyt oonkin jo niin valmis takas töihin touhuamaan. Ihana nähä minun "maskotit" eli pyörätuolijengikin viikon tauon jälkeen. Muutenkin on kyllä mukava taas mennä sorvin ääreen.

Rakettiräiskettä Raattamassa

Mitäs lupauksia tet ihmiset oletta muuten luvanneet ensi vuodeksi? Mie olen miettiny nyt jonkuverran näitä "lupauksia", toiveita ja juttuja.. Sain pienoisen listankin aikaiseksi: Lupaan, että en enää laihduta vaan tällä kertaa syön itseni terveeksi ja sellaiseen kuosiin, jossa mulla itellä hyvä olla. Aloitin tän prosessin jo oikeastaan nyt joulun aikoihin. Tilasin kavereiden innostamana paastopaketin, joten syvennyn nyt tähän ajatukseen ja koitan todella viedä sen kunnialla alusta loppuun. Loppukuusta menen Pyhälle hiljentymään hiljaisuusretriittiin, joten on varmaan hyvät fiilikset siellä kun kehokin on puhdas! Siellä otatan ittestäni voimauttavia valokuvia ammattilaiselle, sekin on juttu mitä odotan valtavasti... Tää on mulle ihan uutta, mutta innolla olen kyllä mukana koettelemassa omia rajoja. Luulen, että tästä tulee hyvä elämää kantava ja edistävä juttu. Mulla on tapana löytää itteni toisinaan paikoista, joihin minua ei heti uskoisi yhdistettävän, mutta jokka osoittautuu aina tosi positiivisiksi kokemuksiksi. Tämä kaikki on varmasti myös yksi sellainen.

Muutenkin tämä ruokajuttu on se missä skarppaan (en karppaa) eli yksi lupaus. Vaikka olenkin jokseenkin hyvä leipuri niin käsittämättömän laiska kokki pakkaan olla. Meillä syödään kotona pojan kans kohtuuttoman paljon eineksiä ja epäterveellisesti. Tässä mie teen ryhtiliikken nyt! Otan asiakseni tehdä ruanlaitosta kivaa, ruoasta hyvää ja maukasta. Se tuo meille rytmiä ja hyvän mielen, sekä yhteistä touhua.

Kotona skarppaan sen verran enemmän tänä vuonna, että en päästä tätä huushollia aivan Pommitilaan. Koitan pitää vaateröykkiöt ja tasot järjestyksessä. Vähennän tavaramäärää, enkä hanki uutta. Muutoin en yritä ees olla mikään järjestelmällisyyden perikuva, minun elämäntyylini on hallittu kaaos ja se sopii ihan hyvin mulle.

Ulkoillakkin lupaan enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta luulen, että se tulee luonnostaan jotenkin nyt jo ilmi. Oikeastaan mulla on paljonkin asioita mitä olen jo noin vuoden verran harjoittanut ja ainoa toive/lupaus on se, että ne pysyy minun elämässä mukana jatkossakin. Ja pysyyhän ne, minneppä ne menis. Näitä on mm. ystävien tärkeys ja aidot hyvät ihmissuhteet niin perhe- kuin yleensä tuttavapiirissä, se että teen just sitä mistä nautin sekä työ- että harrastusjutuissa, olen ylpeä siitä mitä teen, otan reilusti vapaata työstä, jos koen että tarvin sitä, teen työni myös tehokkaammin ja olen hiukan järjestelmällisempi, olen vaan oma itseni- teen parhaani ja tiedän, että se riittää. Mulla on jo kaikki niin hyvin elämässäni tällähetkellä, että mitään en halua tästä poistuvan tai muuttuvan täysin toisenlaiseksi.

***

Oltiin muuten eilen( taas) siellä Raattaman Loimussa tansseissa kaveriporukan kanssa. Olipa niin mukavat tanssit että! Niin ihana paikka ja meininki yleensäkin. Ne ihmiset sen tekee, ja miljöö. Siellä on NIIIN hyvät energiat että huh! Aatelkaappa vaikka; siinä se Pallastunturin juurella pojottaa - pieni kyläbaari/ravintola, jonne ajetaan kelkoin ja reen kyytillä. Ihmisillä on puukot lapinvöissä roikkumassa ja kaikilla on kivaa. Kaikki tanssittaa kaikkia sikin sokin, eikä kukaan ole yksin tai naama väärinpäin siellä. Ihana kylä, joskus mie vielä olen niin rahoissani, että ostan mökin sieltä ja muutan sinne! Ja vuokraan itelleni sen Loimun (tai muutaman kaverin kanssa) ja teen siitä kivan paikan kaikkien tulla ja kokea.

Loimussa minä ja Susanna

Susanna(tyttö yläkuvassa) oli minun luona kylässä nyt tän kaksi päivää ja tänään ko heräsimmä, niin olin että "nyt Susanna maalaamma ensi vuoden teemat tauluihin!". Ja mehän maalasimma. Nostelimma vähä kortteja ja mulle tuli Myönteisyys-kortti, josta sainkin sitte idean omaan maalaukseeni. Mulla ei ole hajuakaan taaskaan mitä tuo maalaus tarkoittaa, alan taidan sekoilla jo kovasti,  mutta tällanen siitä tuli

Aurinkomyrsky (Akryyli 20 x 30 cm) .

En mie osaa tuota ihan vielä tulkita, mutta mulle myönteisyys näyttäytyy punaisen sävyissä. Leijona- horoskooppimerkki takaa tulen ja auringon( kait) ja koska olen Puita maalaillut aiemmin tauluihini, niin kait ne alkaa versota sitten lehtiä eli elämää? Mene ja tiedä, näistä kun ei tosiaan tiedä...

***

Viime vuodesta jäi niin paljon käteen henkisesti, että on tosi paljon mistä olla kiitollinen. Olen niin kiitollinen elämäni kaikista ihmisistä, jotka kanssani täällä seikkailevat. Kiitollinen terveydestä ja siitä että asun just täällä, enkä missään muualla. Kiitollinen kaikesta liittyen omaan elämääni, en ois tässä nyt ilman kaikkia eri juonenkäänteitä. Kiitollinen Kanttiinista ja ennenkaikkea asiakkaistani, jotka mahdollistavat sen, että saan tehä tuota työtä.

***

Hei muuten, kiitos ihan mielettömästi Teidän kommenteista! Niitä on tullu viimeaikoina minusta tosi paljon ja olen niin ilonen niistä. Kommentoikaa vaan ihmeessä minun hullutuksia ja höpötyksiä, minusta on mukava lukea niitä.

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!