Kirjotampa tämän postauksen nyt ihan omalla murthellani- mikä lie Kittilän/Enontekiön murre nyt onkhan. Ruiskukan blogin innoittamana, kiitos inspiksestä sinne! Saa nähhä ossaattako tet lukea tätä :) Kirjotan nyt vähä minun mietheitä paastosta ja sen tuomista ideoista. Huomena voisin lisätä sitte viime viikon kakut..

Olen tyypiltäni innostuja. Innostun aina ja kaikesta. Paitti siivoamisesta. Niimpä olin käsipystyssä mukana paastoamassa ko kaks ystäväistäni suunnittelivat alkavansa sille. Eikä aikaakhan ku paketti saapu ja pullot koristi rivissä minun keittiöntasoa. Pirteyttä lupas kovasti se paasto, vaikka koen kyllä, etten kauhean depressiivinen ole muutenkhan. Vaan aina on tillaa lisäpirtsakkuudelle!

Kevennysjakso oli ihana. Pelkkää hedelmää ja kasviksia. Oi ne maistuu yllättävän hyvälle kun niihin panostaa. Neljä kasvispäivää ja koin että olen maailman huipulla. Energiaa oli tosi paljon ja tiesin että paaston jälkhen mie niin muistan tuon olotilan joka on mahtava ja haluan palata siihen uuesthan. 

Mutta itte paasto. Ja eka päivä. Edellisillan merisuolatuoppi oli tehny tehtävänsä ja tyhjentäny suolista suurimmat sattumat. Nyt sitte sai alkaa heilumhan suolihuuhteluhommien kans ja lipittelemhän mehuja. Normi ruokarytmiä nouattaen aina pari desiä mehua ja tuhdimpana "liemenä" sitte suolatonta lihalientä. Ja teetä, teetä ja teetä. Ja vettä. Eka paastopäivänä olo oli ihan mahtava! Ei mithän rajjaa mihinkhän. Siivosin autotallin, jota en ole tehny koskhan. Eka kertaa ikinä elämässäni sain autoni mahtumhan talhin ja saan sen tästedes ehkä sulamaanki siellä ko jäätyy. Ja jäätyyhän se. Sen pitää  huolen mukavuuenhaluni, josta syystä pöyryytän sisätilanlämppäriä syyskuu-toukokuuvälillä päivittäin. Aina täysillä tehoilla. Parhaimmillaan autoni näyttää jääpuikolta. Kaikki höttyrälumi sullaa makeasti siihen pinnalle.

Son siinä, eiku kaara sishän!

Ja heti tallin siivouksen jälkhen lähin hikilenkille suksimhan, koska koin, että jaksan oikhen hyvin yhet reenit vetasta vielä perhän. Sitäpaitsi koska minusta tullee se kilpahiihtäjä, niin ei paasto voi estää reenausta, eihän?

Toka päivänä ko heräsin, niin luulin että olen jääny katujyrän alle. Olo oli niiiiin heikko- pietin seinistä tukea ku roudasin kehoni huuhteluhommiin, etten vaan matkalla pyörry ja sitte mennee joku hammas läpi huulesta.  Unohtunu oli "paaston aikanen kevyt liikunta". En mie olekhan superihminen, tylsää. Mutta koheni se olo pikkuhiljaa, vaan ei ennää ikinä sinne pirteystasolle, semmosena ko mie pirteyen ymmärrän. Hyvä olo oli kokoajan kaikki loput päivät, mutta ei semmonen super kuitenkhan. Tiän että ekana päivänä pilasin hommaa itte just tuolla toosotuksellani. Joskus pitäs osata vaan olla.

Kolmas päivä meniki Rovaniemellä naisyrittäjähommissa ja ei kyllä tehny ruan puolesta tiukkaa sielläkhän. Niinku ei koko aikana oikeasthan muutenkhan. Ihme helppoa on olla syömättä ko niin vain päättää.

Viimisenä päivänä oli jo fiilis että halutti kaikkia ruokia ja melkein laski tunteja ko saapi syyä. Keskiviikkoaamuna nieleskellyt rypälhet sai kurkun kipeäksi nieleskelemisestä, kun eka kerran kiinteää söin vähhän aikhan. Opin, että pittää pureskella ruoka paremmin! Verenpainhet oli tosi hyvät 112/72. Syke vaan pomppas 93 kun menin töihin. Hoitaja meinas, että kuuluu paaston lopetukshen tuommonen pomppailu, joten en hermostunu siitä sen enempiä. Ja on se nyt jo tasottunu, hyvä niin. Kiloja karisi niin paljon etten ikinä aikuisiässä ole näin vähhää painanu, vaikka tottakai tiän että nestettähän son kaikki. Eipähän ainakhan turvota! Ja hyvä boosti päälle muutenkin tähän minun uuthen "terveellishen" elämhän, olen palautunu taas perusterve ruokavaliihon, johon kuuluu aamupuuro raejuustoinhen, smoothiet, kasvissosekeitot, salaatit, wokit... Herkkujäde syntyy pelkistä jäätynheistä hedelmistä ko ne sauvasekottimella survoo, ei tarvi sen kummempia kikkoja. Mutta herkutellakki saa ja pittää, hyvällä omallatunnolla! Nyt aijon kuunnella kehoa, mikä tuo mulle hyvän olon, sitä syön. Piän hyvän mielen päivyriä fiilareistani, niin pysyn kartalla ja ruodussa. Ja varmasti pallaan paaston parhin heti toukokuussa uuesthan ja pitempänä aikana. Nyt tiiän miten välttää ne karikot, joihin iskettyäni nyt mulla jäi tästä tälläkertaa se pirteys saamatta. Siis siinä hetkessä. Tästä on hyvä lähteä nyt hiljentymisretriitille Pyhälle parin viikon päästä hengailemhan ja kuuntelemhan Äiti-Luontoa ja ommaa sisintä itteä. On tää elämä aika huippua!

No ni, nyt erottuu poskekki ko on pöhöt poissa.

Huomena sitte niitä kakkujuttuja, palathan siihen mikä on täällä blogissa olennaista. Saapi yhä kommentoija, jos siltä tuntuupi. Se tekkee tästä hommasta mielenkiintosempaa mullekki kirjotella ja päivitellä tätä. Miltä kuulostaa muuten murre kirjotettuna, onko ärsyttävvää vai kiva lukea?