Voi hyväntähen, että meinas iskea stressi tällä viikolla! Paukkupakkaset ja siitä johtuneet parit muuttujat, kuten auton lämppärin rikkoutuminen ja pesukoneen vesiletkun jäätyminen + iso vanha omakotitalo yksin hoidettavana + flunssa + sinkkuäitiys + kokopäiväinen yrittäjyys + se, että haluais kauheasti remontoida, maalata ja touhuta kaikennäköstä, tekee todellakin minullekkin stressin.  Luojan kiitos tajusin loppuviikkoa kohti mennessäni, että työssäni olen jo reilussa neljässä vuodessa jo sen verran rutinoitunut, että handlaan isommatkin määrät tilauksia ilman sen kummempia katastrofeja. Tällä viikolla niitä tilauksia olikin enemmän kuin koskaan, ja olenkin niiiiin kiitollinen siitä, että niitä on ja että asiakkaat tilaavat kakkunsa jo hyvissä ajoin. Muutoin en tämmösiä määriä kakkuja kykenisi oikeasti edes tehdä. Jo yksikin teemakakku päivän varotusajalla heittää hommat ihan sekaisin vaikka en haluaisi niin tapahtuvan. Viikon tilauksista kun 80% kakuista syödään aina viikonloppuna ja juuri  se pointti tekee tästä astetta haastavamman duunin. Mutta en todellakaan valita- älkää ymmärtäkö väärin, ihana nähä, että kysyntää riittää ja saa tehdä työtä josta pitää! Ainoa mikä harmittaa on se, että loppuviikosta ite Kanttiini joutuu hiukan "kärsimään" tilausten takia, sillä mulla ei ole aikaa tehdä niin monipuolista tarjoilua vitriiniin kuin haluaisin tai juuri kotimyyntipullakori voi ammottaa tuolloin tyhjyyttään. Tämän lisäksi aikaa asiakkaiden kanssa rupatteluun ei jää, sekin kun on jo ihan tapa istahtaa mummeleiden kanssa kahville itekkin. Mutta onneksi he ovat hyvin ymmärtäväisiä nämä minun kanta-asiakkaat . Ja ehin mie lakata yhen pitkäaikaispotilasmummelin kynnetkin, kun oli hänelle niin luvannut. Ihana miten pienellä jutulla voi kuulkaa toista ilahduttaa, tuo oli täysin sellainen juttu! Pikku juttu mulle, hälle iso. Ihanaa!

Viime viikonloppuna meitä kävi moikkaamassa härmäläinen ystäväni ja me kahvinjuonnin ja kuulumisien rupattelun lomassa vähän maalailtiin molemmat. Ihania ystäviä mulla, kun ne tulee kylään ja mie kun ehotan jotain höpöä kuten just maalausta niin ne on kaikki että jo vain! Miten huvittavaa :) Mulla on todellakin paljon ihania ystäviä elämässäni ja tällä puheella toivotankin heille jokaiselle hyvää ystävänpäivää tiistain merkkipäivää silmälläpitäen.

Kokeilin ekaa kertaa tyyliin yläasteiän vesivärimaalailua... Kivaa, vaikka akryyli onkin jotenkin enemmän minun makuuni. Värit on siinä kirkkaammat ja niistähän minä pidän!

Tilasin Kanttiiniin muutes kakkukynttilöitä viimeinkin. Kohta viisi vuotta mie olenkin niitä meinannut tilata... noloa. Eli kakun mukaan saa ostaa nyt ihan tuommosia peruskyndeleitä, jos tarvii tai haluaa.

Tänään oltiin mummon, Iiron ja pikkuveljeni Eemelin kanssa Levillä vähän pulkkamäessä. Voi että olikin soma nähä valoa ja aurinkoa. Nytkin kun olen kuutena päivänä putkeen viettäny päiväni Kanttiinissa, mistä ei näe ulos niin voi että mie nautin olostani ulkona.

Kännykkäkuva eturinteeltä. Eikö oo kaunista? Ja taustalla kaukana näkyy minun ihannoimat Pallaksetkin .

Käytiin lastenmaassa tosiaan mäkeä laskemassa, Gondolilla ajelemassa, taidenäyttelyssä Panoramassa (ihana olikin!!!) ja syömässä. Voi että mitä luksusta. Tätä mie kaipaan elämääni entistäkin enemmän, aikaa olla läheisten ihmisten kanssa tehden niitä juttuja mistä nautin ja nautimme. Olen ajatellut, että aikataulutusta täytyy organisoida paremmin, kenties pyytää apukäsiä työhön ja sitä kautta saada aikaa toteuttaa itseään enemmän. Nytkin ulkona ollessani mulla tuli mahoton halu maalata sitä sun tätä. Jännä miten jokapuolelta tulee kaikkea kivaa nykyisin. Se taitaa todella kasvaa mihin keskittyy...?