Kauan odotettu pääsiäisloma alkoi... ja voin kertoa, että hyvissä merkeissä! Sain juuri kuulla, että mie saan uuden auton itselleni! Olen jo vuoden verran varmaan unelmoinu uudesta autosta ja kuvitellut mielessäni ajavani sillä ties missä pitkin pitäjää ja jopa ne firman tarrat olin jo liimaamassa kylkeen. Käyttänyt aikusten oikeasti sitä vetovoimanlakia, vaikka monet nauraa kun kerron siitä. Aikansa kun toivoo ja ihan oikeasti uskoo että unelmat toteutuu niin pakko sanoa, että TOIMII! Tiesin, ettei mulla ole varaa ottaa velkaa lisää kahta omakotitaloa jo yksin maksavana, sekä tätä toista remontoidessa, niin pakko oli vaan haaveilla. Suuren suuri, valtaisa, kiitos siis isälleni, joka osti perheelleen uuden auton ja minä sain kuin sainkin heidän vanhan! Joka on mulle siis täysin luksuskaara, en valita yhtään! Se on kuin uusi minulle ja Iirolle! Ooppelillakin on jo uusi omistaja tiedossa, ja tunnenkin hänet. On ihana kun tietää, että se pääsee ainakin yhtä hyvään kotiin- ellei jopa parempaan missä on ollut. Siellä talossa asuu nimittäin (korjaustaitoinen) mies. Ihanaa, oon niin onnellinen sen puolesta. Siis ooppelin.

Muutenkin on ollu tosi soma viikko. Meillä kävi äärimmäisen harvinainen vieras, nimittäin äitini. Hänen kanssaan toissailtana askarreltiin rupattelun lomassa koruja. Laitan niistä joskus myöhemmin postausta, nyt intoilen hetken näistä unelmistani- joohan? Muutenkin oli kiva kun Iirokin sai hoidosta vapaapäivän ollakseen Mummin kanssa kotona. Se reppana on kaiket päivät hoidossa kun yrittäjä-äiti ei paljon viikolla voi lomia pitää. Onneks on kuitenkin aina viikonloput kuiteski vapaalla. Hyvä niin!

Ja lisää unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Mulla on yksi iso unelma, joka vaatii paljon ja kaikenlaista saavuttaakseni sen. Sen saavuttaminen vaatii välietappeja, hyviä sattumia, tietotaitoa, rahaa... ihan kaikkea. Rohkeutta ja hulluutta, ihan hulluna. Se on iso ja silti saavutettavissa, joten mulla ei ole mitään järkevää syytä olla himmailematta. Mutta kun en saa aikaiseksi aloitettua tätä projektin vaatimaa alkua ja ajatustyötä. Tähän kohtaa astuu (sattumia ei vaan ole..) kuvaan ihana ystäväni, joka lukee tällä hetkellä ei yhtään enempää tai vähempää vaan elämäntaidonvalmentajaksi. Aatelkaa, mulla on onni omata elämäntaidonvalmentaja lähimpänä ystävänäni! Siis minusta tulee vielä niin  taidokas elämänkahlaaja tässä rinnalla, uskokaa pois vaan.

Hänellä on menossa nyt harjoitusvalmennnukset ja minä sain siis kunnian olla yksi valmennettava. Käytiin pienellä testillä läpi kaikki pääelämänalueet, joista näki mitkä on hyvin, ja missä voisin hiukan petrata. Nooh, yllättävän moni asia on jo tosi hyvin ja viimeaikaisilla tiedostamisillani menossa vielä parempaan suuntaan koko ajan. Tässä unelmajutussa kaipaan kuitenkin hiukan apua ja tönäisyä. Mistä lähteä ja mitä tehdä sen eteen? Pohdittiin mikä minua estää ja junnauttaa paikoillaan. Tunnin lopputuloksena oli paljonkin tietoa ja ymmärrystä, mistä en sinne mennessäni tajunnut. Ja simppelijuttu, mistä minun pitää nyt vaan ihan ekana alottaa, on kodin järjestäminen. Remontin takia en voi tätä kauheesti järjestää, mutta tietyt asiat kuten hajallaan olevat paperihommat (jutut mappeihin jne.) ja rojukasat haittaavat olemassaolollaan minun keskittymistä ja käy niinkuin nytkin on käynyt- mieluummin vaikka askartelen koruja tai bloggaan, kuin siivoan, saatikka mietin ja teen laskutehtäviä unelmaani varten. Minun siivoaminen on aina ollut huonekalujen siirtämistä tai muuten vain tavaran siirtoa. Nyt täytyy kuitenki skarpata, sillä se on välttämätön askel seuraavaa juttuun, jolloin pääsen puhtaalta pöydältä ajattelemaan ja laskemaan asioita unelmani eteen.

Ammun ehkä itteäni nilkkaan postaamalla tälläisiä kauhukuvia kodistani (kukaan järkevä ei näyttäisi muille juuri näitä kuvia vaan postaisi juuri ne näteimmät nurkat ) mutta nää on nyt vaan jotenki järkättävä ja saatava homma haltuun. Puolet kaatikselle ehkä? Siitä se sitten lähtee! Ei minun koti silti ihan näin kaaos aina ole- nytkään, remontin vuoksi nyt näin kamalaa joissain kohtia. Ennen minua ei ois niin ees häirinny- tykkäsinkin, että elämä näkyy talossa ja yltiö kliinisyys kenenkään kotona ei minua yhtään houkuta. Nyt vaan kun alkaa olla sisäinen maailma kohtuu järjestyksessä, niin alan toivoa ulkoiseltakin sitä samaa. Rempan edestessä tästä tulee ihana koti, maltan kyllä sen takia tän vaiheen... varmasti maltan!

Mutta nyt mie lähen auton hakuun Iiron kanssa tästä, saa nähä- kyllä nyt jännittää! Katoin just, että täällä blogissakin on ihan kohta käyny 100 000 vierailijaa ja oon ihan, että ketä te oikein oletta??????   Luku on puolet Lapin läänin asukasluvusta, jos nyt alkaa hahmottamaan määrää ja se on minusta ihan mielettömän paljon näillä leveysasteilla! Saatampa järkätä oikein ekan arvonnan täällä kun se satku menee rikki. Pitää vaan keksiä joku kiva palkinto ja kysymys mihin vastaamalla voi lunastaa arvan...