Lomalla on nyt käyty ja kotia selvitty takasi. Olipa sitten kiva ja rentouttava loma! Viikko oli oikein hyvä aika, vaikka ainahan sitä vois toivoa lomailevansa ulkomailla vaikka useammankin viikon putkeen. Vielä se ei tässä elämäntilanteessa vain ole mahdollista, joten nautin kyllä kympillä silti tästä viikostammekin.

Muutama pieni takapakki meille siellä sattui, mutta en anna niiden häiritä. Toinen isoista harmituksista oli, että lähtöpäivää edeltävänä iltana Iiro otti kamerani ja kuvasi sillä jotain baybladea:aan ja vahingossa poisti kamerasta KAIKKI kuvat. Ihan kaikki. Alkaen äitienpäiväviikon kakkukuvista ihan sinne viimeiseen lomaillan kuvaan asti. Voitte kuvitella kuinka harmitti ja harmittaa yhä. Olin niin antautunu paparazzaamaan sillä reissulla kaikkea ja aattelin tehä oikein kunnon kuvakirjan Iirolle matkasta muistoksi, että voi isompana sit muistella reissua. Lisäksi kävin monissa ihanissa turkkilaisissa leipomoissa kameran kanssa ja kuvasin kaikkia jälkkäreitä ja kakkuja suurella antaumuksella. Siellä ne nyt on - bittiavaruudessa kaikki. Viimisenä päivänä yritin ottaa sitten vahinkoa takaisin ja kuvata paljon. Sain jopa 120 otosta aikaan, mikä ei ollutkaan hyvä juttu, sillä on olemassa ohjelmia joilla vois saaha poistetut tiedostot takas, mutta ne vaativat sen, ettei ole kuvattu päälle uusia.....   Hyvä Heli siis.

Viimeisen päivän kuvista tiivistelmää, muita kuvia kun ei ole..

Meillä oli ihana hotelli. Se oli niin kaunis sisältä ja ulkoakin. Pieniä sieviä yksityiskohtia joka paikassa. Tässäkin kuvassa minun tyylivaras-persoonani nappaa oviaukon viereisen valoseinämän, sekä kattokuviot. Paljon oli käytetty myös kauniita tapetteja jokapuolella. Mietin heti miten voisin rempan kourissa horjuvaan talooni saada moista kaunista valoisuutta aikaan...

Kaiket aamupäivät, lukuunottamatta Merirosvoseikkailua merellä, me Iiron kans vietimmä uima-altaalla. Alueita oli hotellilla kaksi, joten oli vara mistä valita. Sesonki on Alanyassa vasta aluillaan, joten oli melko väljää vielä.

Opetin poitsun pelaamaan Shakkia ja siitä ei ole tullut sitten vieläkään loppua. Helposti hän teki uusia ystäviä ja touhus sekä pelas heidän kanssaan. Minä sain ootella vaan aurinkoa vieressä. Shakkikärpänen on yhä vieläkin päällä, Iiro meni isänsä luo tiistaina hoidosta shakkilauta kainalossa...

Ihana, ihana uima-allas!

Shoppailua... Sitähän siellä Turkissa saa harrastaa ja paljon. Niin paljon kuin vain jaksaa ja kyllä ne jaksavat kaupattakkin kovasti! Mie rakastuin kaikkiin mosaiikki tuikkuihin, lampetteihin-- kaikkiin värikkäisiin juttuhin. Voisin mennä sinne ostoksille ihan vaan ostamaan kotiini somisteita!

Ja ruokaa. Ruoka on siellä maukasta, runsasta ja monipuolista. Kertaakaan ei ollu maha kipeä muutako siitä syystä, että se oli jatkuvasti täynnä. Nämä tyypit osaa kyllä ruoanlaiton ja asiakaspalvelun.

Kolmas kerta jo Alanyassa ja aina oon yhtä ihastunut siihen ja valmis menemään takas. Ehkä se johtuu siitä, etten tiedä paremmasta? Vähän niinkuin moni muukin asia elämässä. Jossain voi olla parempaa, mutta koska et ole tietoinen siitä, pidät parhaana jo sitä, mitä sinulla on. Varmaan se pitää käydä joskus jossain muuallakin avartaakseen ihan maailmankuvaa, silti tuntuu jotenkin ikävältä "hylätä" Turkki. Ehkä minun pitää sitten mummona ostaa itelle loma-osake sieltä ja muuttaa sinne muutamaksi kuukaudeksi vuodessa. Tai voiskohan olla, että olen jossain edellisessä elämässä ollu turkkilainen ? Maybe.

***

 

Mutta joo, oli mulla pari muukin harmitusta reissulla. Ajaessamme Oulun kentälle täältä Kittilästä räpsähti Ii:ssä pönttö. Siis se ylinopeuspömpeli. Kello oli 04:30 ja luulen, et vauhtia oli aivan liikaa.  Siinä on muuten väläys, jota ei voi olla huomaamatta. Se oikeasti sokeisee hetkeksi! Saas nähä millasta postia se Suomen Poliisi minulle lähettää, en ole nimittäin varma oliko alueella 60 vai 80 km/h rajoitus. Jos oli 60 niin kortti menee hyllylle, ja jos 80 niin ei ihan. Oon aatellu monta kertaa, että hyötyliikuntaa tulisi harrastaa enemmän. Otan sitten urheilun kannalta tän kesän, jos kortti meni, ja mietin et iteppä oon kaiken tilannu ajatuksillani. Eipä tuota kannata murehtia sen enempää kun sille ei enää mitään voikkaan, omaa huolimattomuutta. Otetaan vastaan kaikki mitä tulee. Onneks Iiroki tykkää polkupyöräillä ja asutaan ihan kylän ytimessä. Tilaan hyvän lopputuloksen, tässäkin.

Lisäksi tuliaisviinat ( sori kaikki ystävät ja isomummo, jotka jäi ilman tuliaisia) jäi lentokentän turvaan, koska en sitäkään huolimattomuuttani osanu oikein tehä. Ostin Turkista kentältä pullot, laitoin käsimatkatavaroihin ja Suomenpään jatkolennolla ne tietty oli liikaa siellä tavaroissa. No, saapahan Turvan Nainen pitää kunnon iltamat niiden kera. Sanoin, että ole hyvä, ja pidä hauskaa. Typerä ajatuskin alunperin kantaa muutaman euron halvempaa viinaa tänne asti pussitolkulla. Sama käydä jo Alkossa sen kerran ko haluttaa käydä, sukulaisetkin. Oppi tuokin. Ikinä en osta viinaa matkalta kelleen. Jollakin voi olla vaikka piilo-ongelma sen kanssa, ja mie siihen lisää sitten viinaa syytämään. Olipa onni, että sinne jäivät!

***

Niin se vain henkimaailmakin tiesi senkin, että olin lomalla. Jouduin sanomaan vain yhelle kakkutilaukselle "kiitos, nyt en kykene". Tällä viikolla niitä tilauksia onkin tullut sitten senkin edestä. Ehkä ne siellä jossain tietää, että lomabudjettia täytyy saaha kurottua umpeen? Sunnuntaina onkin luvassa paljon kakkuja tänne eetteriinkin, samoin valmistujaisviikonloppuna. Oikein jo hirvittää, mutta otan ne haasteena.

Iiro menikin tosiaan tiistaina hoitoon ja sieltä isälleen kertomaan lomakuulumisia ja muutenkin. Vieläkään en ole purkanut kunnolla matkalaukkuja ja mummo tuossa muistutteli, että kannattais-mukana on märkiä pyyhkeitäkin siellä. Ups. Täytyy mennäkkin tän jälkeen nostelemaan ne pois, etteivät homehu sinne. Eilinen ilta meni töiden jälkeen ystäväni coachaamassa Elämäntaidon Valmennuksessa. Se oli minun toinen kerta neljästä ja sain siellä tehtyä nyt yhden aarrekartan kokonaisuudessaan itselleni. Joku kerta laitan oikein kunnolla postauksen niistä- kuvien kera, kunhan saan kaksi muutakin karttaa tehtyä loppuun. Hahmottuu sit se kokonaisuus kunnolla. Tämä ilta puolestaan meni seiskasta eteenpäin Kittilän Yrittäjänaisten kevätkokouksessa, siks oonkin ihan liian myöhään nyt hereillä ku pitäs olla jo nukkumassa. Suuria juttuja siellä yn:ssa suunnitellaan ja paljon uutta nostetta on siihen nyt tulossa. Hieno homma sekin, minua inspiroi ainakin kovasti! Ennen sitä kävin töiden jälkeen suunnittelemassa ex-anopin luona uuden tulevan keittiöni tähän huusholliin mielikuvieni mukaisesti. Siitä tulee niin hieno, rakastan jo nyt ajatusta kauniista tupakeittiöstäni! Koko talosta tulee niin ihana <3 <3 . Pidän heti tuparit ko on syksy ja homma valmis! 4 vuotta tässä asuneena on ehkä jo aikakin.. Vanha keittiö löysi muuten heti uuden omistajan, sekin pitäs tyhjentää ja purkaa tässä parin viikon kuluessa. Paljon on siis hommaa nyt. Ei käy aika pitkäksi.

Mutta ihana kun oli loma, nyt kyllä jaksaakin!

ps. Täällä on ihan mahoton tulvakin tullu loman aikana. En käsitä miten yks Ounasjoki voi noin kauheesti levetä äläkkös viikossa?! Onneks asun täällä jänkän reunassa, enkä alangolla. Ei kuitenkaan tarvi tulvavalleja alkaa lapioimaan tähän hätään. Kumma kuinka meillä on tuota vettä noin mahottomasti ja sit on maita, joissa siitä on mahoton puute..