Aloitin "Tupper urani" sieltä mistä olen alkanut elämänikin, eli Raattaman Ylikyröstä, Mummolasta. Tupperit emännöi enoni vaimo Anne. Kiitos hälle, että sain tulla sen jännittävimmän- eli ekan kerran, teidän luo pitämään kekkerit. Siellä on aina niin hyvät energiat ja voi oikein tuntea, että sinne sitä kuuluu. Ainakin hyvin suuri osa sydämestä. On kuin kotia tulis aina kun noihin maisemiin saapuu.

Aatelkaa.. tämmöset maisemat!? Ihanat! Kävin pitkästä aikaa papan luona (mummohan on siis jo henkimaailmassa, ollut jo 14 vuotta) ja tulipa mieleeni, että surullista miten sitä muka ei ole aikaa käydä enempää sukulaisissaan? Ei Raattamaankaan ole kuin 80 km täältä, se ei ole matka eikä mikään täällä päin! Oikein hävettää oma aikaansaamattomuus. Yksi tädeistäni on rakentanut miehensä kanssa mummolan viereiselle tontille ihanan mökin ja mie sain kans mökkikuumeen siitä vietettyäni yön siellä. Yksi lisä tuli nyt siis unelmiini--> päätin, että 5 vuoden sisällä minullakin on mökki siellä! Haluan, että poikanikin viettäisi aikaa siellä missä äitinsä on kasvanut - että hänkin tietäisi ja tuntisi juurensa.

Mutta nyt ite Tuppereihin. Olin niin tyytyväinen siihen, miten ne menikään. Yhtään koulutusta/palaveria en ole ehtiny käydä, joten juttelin vaan omista suosikeistani ja mihin niitä olen käyttänyt. Vieraiden kommenttien mukaan oli innostava esitys ja kuulema oikein huokui se, että pidän itte tuotteesta. Jännitystä ei ollut heillepäin ollu havaittavissa.

Yleisössä oli myös lapsukaisia. Tässä innokas valkuiaisen vatkaaja! Tykkään että tuotteilla näytetään ja havainnoidaan.. Tulee vähä actionia kekkereihin.

Täällä taas apuri silppuaa sipulia.

Emäntä oli niin ehtoinen, että herkut eivät meinanneet mahtua pöydälle!! Päiväyksen elokuulle varannut täti meinas, että näitten kekkereitten jälkeen on kauheita paineita herkuttelujen kohdalla. Tuohon ei tarvi, eikä pidäkkään yltää. Anne-ihana nyt oli vähän "touhottanut"... Mieki pöljä toin tuliaisena (kun en ole pitkiin aikoihin käyny) mukana Marenkisen mansikkakakun, niin voin kertoa että syömistä riitti. Kakun olin tehny tuppereilla ja senkin reseptin olin kopioinut kaikille vieraille mukaan.

Mutta olipa kiva kokemus, yhdistän tässä täysin työn ja huvin- niinkuin alunperin olikin ajatuskin! Ihana nähä ihmisiä kodeissaan, järjestämässä kivaa iltaa ystävilleen kepeissä merkeissä. Niinku kuuluuki. Sanoin, että mitään ei tarvi ostaa jos ei taho, mie en siitä tosiaan suutu. Ittekki käyny kutsuilla, josta en ole aina vain tarvinut mitään ja mitäpä sitä pahoittelemaan. Ostaa joka tahtoo ja joka ei niin ei, kivaa että käy ees kahvilla! Tästä tulee NIIIIN hyvä juttu, täysin minun juttu tämäkin! Olen tyytyväinen, että lähin hommaan.

***

Muutoin juhannus on mennyt... nopeasti? Perjantaina palasin Raattamasta ja illalla löysin itteni kaveriporukassa juhlimassa Levin Juhannusta tunturin päällä kokkoa katsellen. Lauantaina menikin toipuessa tästä suuresta juhlasta ja tänään suuntasinkin kotiraksalle pomottelemaan. Sekin valmistuu niin hurjaa vauhtia nyt, että kohta se saa evakkomökkeilykin loppua ja pääsemmä kotia! Ihanaa! Iiro on ollut juhannuksen mummon, papan ja serkkupojan perheineen kanssa Visulahdessa Mikkelissä. Oikein jo ootan niitä tarinoita mitä kaikkea se on siellä kokenut.

Miten ihmeessä tästä elämästä on oikeastikkin tullut näin somaa...