Nyt mie olen saanu sen verran siivottua ja touhuttua kotona (kiitos äitini, joka tuli ekaa kertaa kylään puoleen vuoteen siivousavuksi- olit kaivattu ja odotettu vieras kaikin puolin:) että voin vihdosta viimein laittaa tänne kuvia "uudesta vanhasta" kodistani, johon olen täysin rakastunu! Tiedän, että materiaalin ei pidä rakastua, mutta kyllä kai kodistaan saa tykätä heart.

Alotetaapa siitä mistä kaikki lähti, eli viime kesästä, jolloinka tehetin terassin. Ja koska en siedä pikku terasseja, joissa hyvä että mahtuu istumaan, halusin omaani paljon lääniä. Ja sitähän saa mitä tilaa, laitatin heti alkuun 40 neliön terassin! Voi vaikka tanssit laittaa pystyyn jos haluaa. Ja voi maalata tauluja, laittaa lapsen uima-altaan, on mulla siinä kirjahyllykin ja tietty penkkijutut jne..



Ostin siis  vuona 82 rakennetun omakotitalon reippahasti yksikseni, kun avoerottiin lapsen isukin kanssa kohta nelisen vuotta sitten. Mitään remppaa siihen ei oltu koskaan tehty, vaan se oli ihan hyvässä peruskunnossa ja hyvin pidetty. Ja loistopaikalla, kaikinpuolin nappiostos vaikka monet kauhulla kattelee kun mie isoja liikkuja teen aika yksistään aika äkäsestikkin toisinaan... Joissakin jutuissa ei vaan pidä empiä liikaa ja alkaa analysoimaan liikaa, pitää luottaa siihen, että elämä kantaa ja kyllä sitä pärjää kun uskoo itteensä ja tekemiseensä. Olla rohkea. Oman elämän herra tai rouva. Mie sitten neiti-äiti wink.



Näin se rakentuupi



Ja tässä lopputulos! Ihana terassi eteläpihalla :) Me love.

Kattelen jos saisin nyt viikonlopun aikana napattua vielä sisältäkin kuvia ja laitettua ne tänne kans ennen ja jälkeen- kuvineen. Remontista ei voida kuulema enää puhua, tai ainakaan pienestä pintaremontista. Näin on mulle kerrottu. Itku on tullu monta kertaa tässä ajan saatossa, hermot menny sen sata kertaa, omat ja lainatut rahat on loppunu jo aikoja sitte ja jokaista hiustupsua myöten olen veloissa paikalliselle Osuuspankille laugh. Tietääpähän kuiten miksi töitä tekee ja joka aamu töihin menee, kun saapi tosiaan 63 vuotiaaksi asti lainojaan lyhennellä (Onneks oon tilannu henkimaailmasta perinnön tai lottovoiton, niin kuittaan kaiken sitten pois wink)  Vaan ompahan ikioma, ellei pankkia lasketa. Mikään tai kukaan ei omilla tekemisillään tai kemioiden katkeammisilla saa minua poistumaan kodistani, vaan saan sitä rauhassa itelleni rakentaa. Se on minun, ja tulevaisuudessa Iiron. Ja ihana juttu niin.