Olin radikaali lusmuyrittäjä jälleen ja pidin "arkivapaata" torstain ja perjantain Kanttiinista. Sitä hoiteli serkkutyttäreni, joka on aiemminkin minua Kanttiiniss autellut. Hällä kun oli syysloma ja kaipasi tekemistä :). Mie sain keskittyä torstai-illan
Tupper-kutsuihin, tilauskakkuihin, sekä kirjanpitoon. Siitäkin huolimatta tuntui vapaalta ja olo on kuin pidemmänkin syysloman läpikäyneenä kun huomena taas pääsen Kanttiiniin touhottamaan.

Torstai-ilta ennen tuppereita meni täytellessä ja kuorruttaessa perjantain tilauskakkuja Berit-Annen kanssa. Sain siinä samalla opettaa serkkutyvärtäkin kakkuhommiin. Hän on viimeisen vuoden parturi-kampaaja-maskeeraaja opiskelija ja sellainen perfektionisti(!) kädentaitohommissa, että hyvillä mielin uskalsin antaa jopa yhden peruskakkutilauksen hänelle tehtäväksi, kun vieressä haukkana tein itse samanlaista. Vaihe vaiheelta yhdessä opeteltiin..



Mie tein nämä ylläolevat peruskakut erääseen tilaukseen, kun Berit-Anne vieressä teki sitten alusta loppuun itse tämän peruskakkutilauksen :



Voi että. Olen niin ylpeä taas yhdestä minun eritäin nopeaoppisesta opetuslapsestaheart. Hyvin pidit muutenkin Kanttiinia, kiitos!!!

Ja koska mulla oli pikkuveli myös syyslomilla koulustaan Muoniosta, saimme hänet Iiron kanssa meille yökylään. Ne touhus keskenään omiaan, jolloin mie sain yhtäkkiä päähäni maalata keittiön tuolit. Kotini aarrekarttaan vajaa vuosi sitten laitoin jo kuvan missä keittiön tuolit ovat kaikki erivärisiä, ja nyt oli sitten sopivasti aikaa toteuttaa yksi visio lisää. Tiedän nyt miksi oon jemmanu kaikki maalipurkkien jämät aina... Tätähän ne on oottanu. Minua tuunaushommiin.



Tuostahan se idea sitten lähti. Ihan ei noin kirkkaat tullu minun tuoleista, vaan enempi mie näytän olevan semmonen pastillityttönen nykyään..



Minusta niin herkullisen näkönen pyötäsetti nyt :) Ehkä tuo ite pöytä pitää uusia vielä tasojen kanssa yhteen passaaviksi, kun se on vaan joltain mummolta aikanaan 20 €:lla ostettu. Voisin ehkä satsata uuteen sellaiseen, vaan tuoleja mie en enää kyllä vaiha. Noi on niin kivat!



Ja muutenkin aamulla kun heräs niin tajus, että onhan tämä aika kivaa aikaa tämä lokakuukin.. Näin kaunista ja seesteistä! Ei oo kiire mihinkään. Ollu ainakaan nyt kahteen päiväänwink.  Pakko oli ottaa kuva terassilta kun aurinko vaan ottaa maisemasta vallan päivällä.



Kivasti se valo taituu kaihtimienkin läpi pitkin sisäseiniä. Tätä kuvaa ottaessa tuli mieleen tuo tarra tuolla oviaukon yläpuolella. Pakko oli ottaa siitäkin oikein lähikuva tänne blogiin. Se jotensakin iski minuun taas tänään. Sen sanoma siis. Siksipä se onkin tuossa näkösillä. Jotta sitä sen sanomaa ei unohtaisi.



Näinhän se on. Piste.