Touhun viikonloppu takana. Ei voi muuta sanoa. Perjantai-ilta alko sillä, että saimme Iiron kans viikonloppuvieraita: minun mummon 78v ja pikkuveljeni 9v. Inkamummo oli aikonut opettaa minut leipomaan kampanisuja, jotta suvun perinne voisi jatkuasmiley. Perjantai-ilta kuitenkin meni ihan vaan Iiroa kiekkokoulussa käyttäessä, sekä yleismellastaessa keskenämme. Jaottelimpa myös viime viikon kutsujen juuri tulleet tupperit, jotta emännät voivat ne viedä ystävilleen. Niitä muutes oleskelikin...



Oon muuten ihan intona noista Tuppereista! Olen saanu hyvää palautetta kutsujen vetäjänä (kysyn aina palautetta, jotta voin kehittyä paremmaksi pitäjäksi, kun itse en aina huomaa kaikkea touhottaessani niin kovasti) ja tunne siitä, että tämä on tosisti minun juttu saa vaan vahvuutta lisää. Nyt sitten kaikki päiväämään tammikuulle kutsuja- siellä on Big Weeksit silloin ja jälleen uusia emännänlahjoja ja vieraslahjoja tarjolla. Kyselkää vaan rohkeasti multa lisää :)



Saanko esitellä: minun mummo se siinä leipoo. Eka hän näytti miten hommat hoidetaan ja yhessä sitten paakasimme loput. Sunnuntaina eli tänä aamuna mulla oli sitten näyttökoe, ja tehin pullat ihan itekseni alusta loppuun. Kuulema tuli hyvät, eli läpäisin testin ja olen kuulema vielä tosi nopeakin! Eli tästä lähin Kanttiinin Mummon Kampanisut on ihan samat ko aina ennenki, mutta minä leipasen netkin! Leivottiimpa myös pipareita poikain kans siinä sivussa, kuten kuvasta näkyy...



Kampanisutehdas. Mummo on niin mielissään minun onnistuneesta remontista vaikke alunperin ymmärtäny miks aloin sitä tekemään. Kuulemma mahtavat tilat leipassa pulleroisia! Mummo tykkää kovasti makeasta myöskin, kuten kuvasta näkyywink.

Koska virtaa riitti, leivoin vielä pikkuleipiä keskiviikon Ihanaisten Iltaan aina myytäväksi asti:



Kanelisokeri pikkuleipiä (isot enkulit) sekä Luumu-omenahillotäytteisiä Herrasväen pikkuleipä (pienet enkulit). Nämä oli vaan lauantain saldo. Tänään on tehty lisää! Tupperit on ihan parhaat muuten näihin säilöntäjuttuihinkin, leipomisesta nyt puhumattakaan. Jollakin puukaulimella menis hermot esimerkiksi tämmösten kans...



Pyörhäytin vielä itse parit pitkotkin ennenkuin piti (sai) lähteä joka kolmasviikkoiseen taidekerhoomme hörhöilemään. Jälleen oli maalausta musiikin tahdissa, tälläkertaa sudimme myös muitten maalauksia, sekä tanssahtelimme teoksillemme. Oli kyllä mielenkiintoista, ei voi muuta sanoa.

Ja mistä tätä virtaa nyt riittää niin voin kertoa teille, että olen taas mehupaastolla. Paasto saa mulla nyt aikaan sen, että jaksaa tehä kaikkea ja on niin intoa täynnä. Opin tammikuun paastosta sen että lenkille en lähe, urheilu saa silloin jäädä. Niin kauan menee hyvin. Mummohan ei yhtään ymmärtäny ko "Piika" ei syö, ei edes suolalihaleipää, vaikka hän oli lihatkin suolannu mulle vartavasten! Kurja pojantyvär tämmönen, mutta helpotti sitä kun kerroin, että on vaan väliaikaista. Unikin tulee  niin makeasti ja on ihana herätä levänneenä taas uusiin koitoksiin. 

On mulla taas kaikkea. Toivottavasti teilläkinwink

ps. koska mulla ei juurikaan ole salaisuuksia, kaikkihan mie täällä koko maailmalle ruukaan kertoa häpeilemättä, teen nyt poikkeuksen. Nyt mulla on yksi suuri salaisuus: se on mummon kampanisuresepti :)