En ole nyt reiluun viikkoon ehtiny päivittää tätä blogia kun on ollut niin paljon touhua ja tohinaa jos jonkinmoista. Tuntuu, että on niin paljon juttuja mihin mennä ja mitä tehdä- että puolet jää tekemättä. Hyvä puoli tässä on se, että kaikki niistä jutuista on mukavia juttuja. Ei kait sitä tätä tahtia jaksaiskaan, jos ne olisivat ns. "pakkopullaa". MInua on monesti täällä bloginkin kommenteissa luonnehdittu energiseksi ja aikaansaavaksi ja monesti tekis mieli vaatimattomasti sanoa että "no en oo, ko oon laiska". Pikkuhiljaa sitä tajuaa itekki, että kyllä sitä aika touhukas on! Yrittäjä kun on niin myös pää ei lepää koskaan vaan se raksuttaa kaiken aikaa; imee vinkkejä, toimintamalleja, tapoja, ideoita- muokkaa niitä ja pohtii tulevaa. Tässä taannoin mulla kävi vieras, joka mainitsi että töiden jälkeen ei jaksa tehdä enää mitään. Jäin tätä pohtimaan ja mietin, että minun päivä vasta alkaa töiden jälkeen! Kaikkea paitsi maalaamista jaksan tehdä vielä illalla : siivota, urheilla, touhuta lapsen kanssa, kokata. Maalaaminen tarvii vaan erit energiat. Siihen pitää saada semmonen erilainen fiilis.

Maalaamisesta pääsenkin oivallisesti kertomaan teille uudesta "kurssista" mihin onnellisesti pääsin mukaan. Eli kyse on kasvuryhmästä, jossa tutkitaan omaa elämää ja sisintään taideterapeuttisin menetelmin. Ohjaajamme on opiskellut taideterapiaa Inartes-Instituutissa Helsingissä ja olemme nyt hänen ensimmäinen ryhmä tälläsaralla. Avoimin mielin menin mukaan vaan heti kun kysyttiin. Pari tuntia joka kolmas sunnuntai ei edes kuulosta liian sitouttavalta vaan mukavalta vaihtelulta. 

Ja voi miten mukavaa siellä olikaan! Ootteko ihmiset ikinä maalanneet kunhan spontaanisti jotain musiikin tahtiin? Tuli oikein semmonen "lapsi" fiilis, kun hiljaa ringissä hengailtiin kukin oman maalauksemme parissa kuunnellen taustamusiikkia ja sen rytmiä. Sitten aikamme tehtyä teoksiamme, mietimme kukin mitä niissä näimme ja mitä sanoja pulpahti mieleen maalausta katsellessa tai sitä tehdessä. Jopa runoilemaan kannustettiin. Sitten kierrettiin toisten teokset jättäen samalla lahjat niihin eli post-it lapuilla sanoja, mitä itsellä tuli mieleen toisen taulusta. Lopuksi pidettiin esittelyt toisillemme ja kerrottiin niistä ne mitä kukin kertoa halusi. Myös vaikeneminen on sallittua. Kaikki on sallittua. Mikä mielenkiintoinen ryhmä, ja sen avaus!



Koska oon niin hörhö ja reipas tyttö, niin jaampa teille tänne oman "maalaukseni"... Ihan sekopäinen tauluhan siitä musiikin tahtii maalailusta syntyi kuten kuvasta näkyy blush. Ite mie näin taulussa sen maalauttani maastopalon, tulen, kaaoksen, paljon tapahtumia,  elämää. Menoa ja meininkiä. Ennenku lopetin maalaamisen, oli ihan pakko lisätä loppuun ohuet valkoiset sydämet. Kait sitä uskoo ja toivoo, että rakkaus ja lempeys tavallaan tuo rauhan kaaosmaiseenkin elämää aikanaan. Toisaalta yhdessä "lahjassa"; eli tässä erään kurssikaverin jättämässä lapussa luki että "maailma on tulessa, mutta niin sen kuuluukin olla". Että mitäpä se haittaa vaikka on tuota menoa ja meininkiä, se kuuluu nyt tähän hetkeen tässä elämänvaiheessa?

Mutta oli kyllä kiva sunnuntai iltapäivä se. Ihana maalata vaan ajattelematta mitään, ilman että aattelee kuinka siitä pitäisi tulla jotain sievää ja esittävää. Taidehan voi olla mitä vaan! Se voi olla jotain, jonka toinen on pusertanu paperille omissa tunnelmissaan, mutta joissa katsoja voi nähdä ihan jotain muuta- riippuen omista sisäisistä fiiliksistään? Uskomaton maailma siellä kuulkaa on, ihanasti ainakin mulle ovi raottui nyt tuohon maailmaan ja ootan niin mielenkiinnolla jo seuraavaa tapaamiskertaa.



Muutoin mulla oli jälleen viime viikonloppuna oma äiti 
(ihanaaheart) kylässä ja Iiro sai viettää mummin kanssa laatuaikaa kun minä ja muutama ex-anopin ystävä järjestimme hänelle yllätyssynttärijuhlat. Kyse ei ollut mistään pyöreistä vuosista, vaan kunhan vain hienon ihmisen muistamisesta. Iiron mummo kun on tyyppinä sellainen, joka on aina menossa mukana. Hän on töissä heidän yrityksessään 14 tuntia vuorokaudessa ja lopputunneiksi hän aina noutaa lapsenlapsiaan hoitoon ja on aina valmis auttamaan niiden kanssa ja muutenkin kun vain kysytään. Ei ole asiaa, missä ei auttaisi. Tinkii omista menoistaan aina ja muutenkin ottaa muut huomioon jopa omalla kustannuksella, eikä koskaan anele kiitoksia. Aattelimma, että rankan syksyn jälkeen ois kiva muistaa häntäkin puolestaan ja niin met kehittelimmä sitten ihan pientä ohjelmaa: hemmottelua ja positiivista nostatusta syöminkeineen. Lopuksi mentiin tottakai tansseihin, kun on kova tanssimaan tämä nainen.



Minimini kaakut meille kuudelle.

Lauantai menikin sitten vain hengaillessa äidin ja Iiron kanssa. Käytiinpä hautausmaallakin Pyhäinpäivän kunniaksi kynttilöitä viemässä. Se on kyllä kaunis paikka pimeässä, kun on kynttilämeri valtoimenaan.



Lumella leikkiminen on sitten kivaa. Äidistäkin. Kun sitä ei tarvi liikaa tehä.



Eihän se yks ukko riittäny mihinkään! Rakennettiin vielä merirosvolinnake tähystystorneineen...

Jotenkin tuo sunnuntainen taitelu kurssilla sai taas aikaan semmosen luomisen tuskan, niin päätin kyhätä vielä itelle semmosen positiivisuuskartan itelle makkarin seinään. Aarrekartoja kun mulla on jo kaksi ; on kodista ja on työstä. Mutta ei itsestä semmoisenaan. Ihan tätä ei nyt voi aarrekartaksi sanoa, mieluummiin vaan sellaiseksi postivisuuskartaksi ehkä.



Että tämmöstä hulluttelua taas laugh. Mikäli ette hoksaa niin voin kertoo lyhyesti,  että siellä oon minä milloin missäkin roolissa; hiihtäjänä, maratoonarina, yrittäjänä, äitinä, helluna, ystävänä, elämäntapamaalarina, voittajana. Elämä on 100% tässä ja nyt ja se hymyilee kivasti. Noita juttuja mie nyt aattelin alkaa vetämään puoleeni vaikka 90% noista mie jo mielestäni omaan. Vaan ei se haittaa kun positiivisia asioita itselleen vahvistaa. Sehän vaan kasvaa mihin keskittyy!

Aika kiva taulu muuten katsoa kun menee nukkumaan ja ekana kun herää, vaikkei nyt ihan mikään "sisustustaulu" ookkaanwink.

Semmosta sekoilua tällä kertaa! Nyt etelänhetelmä-salaatin tekoon ja Vain Elämä-sarjan pariin. Huomenna lisään joukon kakkuja tänne, sekä päivitän jouluiset tupperiuutiset uutuuksineen :) Palaan asialinjalle taas tämän häröilyn jälkeen.