En ole ees tajunu, että näin paljon voi laiskotella niinkuin olen nyt joulun aikaan laiskotellu. Ihanaa! Oon tehny ,tai paremminkin jättänyt tekemättä kaiken, hyvällä omallatunnolla. Ex-anoppilaa, Tapanintansseja ja hautuumaan kävelylenkkejä lukuunottamatta en ole oikeastaan käyny muualla kuin kerran kaupassa ja sekin oli vasta tänään kun maito loppui. On vapauttavaa olla vaan, ilman suunnitelmia. Koska kun alkaa miettimään, niin pitäs tehä sitä ja pitäs tehä tätä. Tekeminen ei tekemällä loppuisi vaan jo pelkästä ajatuksesta tulee stressi. Parempi olla siis miettimättä ja laiskotella luvan kanssa. Se on onneksi helppo Iiron kaltaisen lapsen kans kun hänkin on ihan yhtä kotihiiri kuin minäkin. Kalsareissa pyöritään pelejä pelaten ja herkutellen.Soppii meille oikein hienosti. 



Suklaat kun loppui, tein itte lisää! Ja oli kyllä hyviä.


Tänään oli sen sijaan pakko lähteä ihmisiin jo senkin takia, että kävin Kanttiinissa yhden hääkakun tekemässä. Samalla säädin kassakonetta tulevaa vuotta varten, koska kaikki arvonlisäverokannathan nousevat 1.1.2013. Sen verran ajattelin politiikkaakin, että täytyy lähettää universumiin toive, että josko nyt nämä alv-kannat pysyisivät näissä eikä niitä aina soudettaisi ja huovattaisi edestakaisin. Se on aikamoinen homma yrityksille viritellä jatkuvasti kassa-, ja kirjanpito-ohjelmia uuteen uskoon. Ihan sama onko se 12, 13 vai 14 se prosentti, kunhan nyt on jotain ja pysyy siinä kans.

Tämä vuodenvaihteen aika saa myös miettimään eräänlaista tilinpäätöstä henkilökohtaisessa elämässä, ei vain yrityksen kirjanpidossa laugh. Yksi vuosi on taas takana ja toinen aluillaan. Millaiseksi sitä haluaa sen uuden tehdä. Tulee miettineeksi mitä opinkaan menneestä vuodesta, missä onnistuin ja missä voisin parantaa. Mitä yleensä haluan vuodelta 2014?  Mulla on muutamia oivalluksia , mitkä olen sisälukutaidon lisäksi jopa aidosti omaksunut itseeni. Tässäpä muutama...

* Päästä irti ihan kaikesta sellaisesta ja semmoisesta, mihin et voi vaikuttaa. Ainoa, johon voit vaikuttaa olet sinä itse.

* Usko lapsen lailla unelmiin ja tiedä niiden toteutuvan.

* Kun touhuat niin touhua. Kun laiskottelet niin laiskottele. 

* Päivästä tulee just niin hyvä kun itse sen päättää olevan. Muut eivät sulle onnea tuo tai päivääsi pilaa. Kaikki on kiinni omasta valinnasta. Asenteen valinnasta.




Mulla on ollu jotenkin tällainen kevyt lapsenomainen perspektiivi kaikkeen tänä jouluna. Kaivelin vanhoja valokuvia, ja löysin ylläolevan kuvan, jossa istun pukin sylissa 2,5 vuotiaana. On ollu niin kiva kokea lapsen kautta uudelleen "jouluntaika", uskoa joulupukkiin ja luoda jouluperinnettä niinkuin puhtaalle taululle- pienelle lapselle, jolla on uskova sydän, joka luottaa toisiin ihmisiin varauksetta eikä tunne pelkoa. Sellaisena kuin sen itse olisi halunnut olevan luotu.  

Tajusin myös miettiessäni ensi vuoden tavoitteita, etten kaipaa asioita, jotka muuttavaisivat nykyistä elämääni suuresti suuntaan tai toiseen. Onni ei tule minkään rajapyykin ylittämisen tai jonkun muun kiinteän seikan kautta. Tätä polkua kun menee päivä kerrallaan ja ottaa vastaan kaikki ne haasteet ja jutut, mitä sieltä tulee niin varmasti onnistuu ja päätyy sinne minne kuuluu päätyäkkin. Määränpäähän ei ole se itse tarkoitus vaan matka. Täytyy osata nauttia matkasta!!