Räväytinkin omassa facebookissani perjantaina uutisen, mikä on aika oleellista jakaa myös täällä foorumissa. Eli syksyllä Helin Kanttiini loppuu ja syntyy Café Soma! Tämä bloginpito ei suinkaan lopu, jatkan samaa itsetutkiskelu/höpöttelylinjaani täällä osoitteessa huoletta myös syksyllä ja sen jälkeen, mutta itse työmiljöö tulee muuttumaan. Kerrotaampa hiukan enemmän. Kaikkea en toki tule paljastamaan, täytyyhän jäädä jotain mitä sitten odottaakkin -asiakkaan näkökulmasta!

Takana on nyt 5,5 vuotta yrittäjyyttä Kanttiinissa ja tasan vuosi sitten heräsin ajatukseen, että josko se ei riitäkkään enää mulle? Josko haluankin kasvaa ihmisinä olemisen lisäksi myös yrittäjänä? Josko voisin tavoitella jo hiukan suurempaa unelmaa, kun mielestäni olen nyt saavuttanut sen, mitä minä omalta osaltani voin Kanttiinissa saavuttaa? Miljöö on kuitenkin sairaala ja se tuo omat rajoitteensa juttuun. Kakkupuoli saa sielläkin kasvaa ja rönsyillä (toki tila on osoittautunut jo monesti liian pieneksi), mutta olen sen lisäksi vahvasti kahvilaihminen ja tykkään, että se kahvilameininki olisi se pääjuttu. Haluan luoda tänne oikeaa, kunnon kahvilakulttuuria ja sairaalassa koen sen olevan melko mahdotonta. Koen, että mulla on niin paljon ideoita ja halua kasvaa ja kehittyä, niin että tarvin saada toteuttaa ne kaikki! Koska unelmia pitää unelmoinnin lisäksi pystyä myös, tai ainakin yrittää pystyä, toteuttaa. 

Tiedän, että ajatus on iso ja vaativa. Varsinkin yksinhuoltajaäidille. Hypätä varmasta ( tein Kanttiinista ihan toimivan työpaikan itselleni ennakko-odotuksista huolimatta ) työstä kohti jotain ihan uutta ja isoa. Riskihän on aina olemassa- tottakai, mutta onneksi en ole ihminen joka kauheasti niitä pelkää. Tai pelkää työmäärääkään, minä teen kyllä töitä, kun juttu on sellainen mikä on minua itseäni. Sellasta mitä rakastan. Ostin 20-vuotiaana omakotitalonkin yksinäni, koska koen, että tekevä kyllä töitä löytää aina ja on tyhmää maksaa vuokraa, jos kerran samalla rahalla voi maksaa omaansa. Nyt kiitän siitä rohkeudesta itseäni, vaikka on se minut aikojen saatossa tiukille saanut. Ainakin olen aina tiennyt miksi töitä tehdään. Viiteen ja puoleen vuoteen ei mahdu yhtään sairaslomapäivää, koskaan en ole jäänyt kotia sairastamaan (joskus ois taatusti ollu syytä jäädäkkin) Kanttiinin ollessa kiinni ja ainut oikeasti kunnon kesäloma on ollut äitiyslomalla. Iirokin on ollut maailman tervein lapsi, varmaan tieny syntyessään, että tuon äidin kans ei auta olla kipeä. En halua mitenkään nostaa itseäni nyt jotenkin paremmaksi tässä, mutta olen mie törmännyt harhaluuloihin, että se mitä teen on helppoa ja kevyttä. Että saan toimeentuloni jotenkin helposti harrastelemalla. Saan ehkä kaiken näyttämään helpolta, koska pidän niin paljon työstäni. Ja eikös ole myös niin, että on onni, kun voi tehdä harrastustaan työkseen?

 Minun elämässä muutokset näyttävät tapahtuvan hitaasti, mutta varmasti. Tätäkin olen jo vuoden takaa alkanut työstämään ja  se on tarkan työn tulos. Olen työstäny tätä uutta Somaa jo niin monien työtuntien verran, että tiedän kyllä mitä teen. Annikan Pingala yrityksensä tarjoamassa valmennuksessa sain ison unelmani sen verran pakettiin puristettua, että tein viimein tarkan liikentoimintasuunnitelman, minkä kanssa marssin paikallisen elinkeinoasiamiehen luokse. Useita kertoja olen siellä käynyt ja yhdessä olemme laskeneet lusikka kerrallaan menot ja kahvikuppikerrallaan tulot. Ja näiden laskelmien kanssa sitten marssin pankkiin. Olen istunut myös rakennusinsinöörin ja paikallisen terveystarkastajan kanssa alas ja keskustellut tilojen vaatimuksista. Myös TE-keskuksen yritysneuvojan kanssa on eräitäkin meilejä vaihdeltu ja työntekijäpuolella olen myös käynyt kyselemässä neuvoja alustavasti. Taustatyötä olen tehnyt valtavasti ja tässä oli vain murto-osa kaikesta. Kaikki on ollut jo vuoden verran valmiina, vain tila on puuttunut. 

Tein siellä valmennuksessa myös Aarrekartan tästä työpaikasta, uudesta laajemmasta yrityksestäni. Ihan randomina heitin paikaksi tältä kylältä liiketilan, joka sopi minun mielestä täydellisesti yritykseni toimenkuvaan. Siinä vaan sattuu olemaan jo yritys, mutta ei se haittaa! Silloin kun unelmoidaan, ei faktoilla ole väliä. Ja kartta seinään ja sitten vaan keskitytään siihen, että se on siinä ja muuttuu todeksi. Ja sitähän se teki, vetovoimanlaki toimii ihan oikeasti vaikken ole sitä ikinä kyllä epäillytkään. Perjantaina sain vahvistetun tiedon, että Café Soman koti on juuri siinä mihin sen alunperinkin mielessäni sijoitin. Avajaiset ovat ensi syksynä.

soma2-normal.jpg

pc-normal.jpg

Matkan aikana kipuilin, ja varmasti tulen kipuilemaan, monien asioiden kanssa. Helpoin niistä ei ollut ajatus Kanttiinin poisjättämisessä kuviosta. Sydän on niin kovasti kiinni Kanttiinissa, mutta järki sanoo, että mie olen se yritys, ja jos mie olen Somassa, en voi luonnollisestikkan olla Kanttiinissa. Eikä sinne ole taloudellisesti viisasta palkata omaa työntekijää. Rehellisesti on myönnettävä myös se, että pelkäsin pitkään, että joku näkee Kanttiinissa mahdollisuuden tehdä täsmälleen samaa työtä mitä mie teen, kakkujen kera. Mutta sitten tajusin, että en voi, enkä halua kaikkia maailman kakkuja tehä muutenkaan, ja aina on ja tulee olemaan muitakin tekijöitä samalla paikkakunnallakin. Ne tekee omaa juttua, minä omaani. Luotan siihen, että kakkujuttukin on aika paljon henkilökemiaa ja toki luotan myös tuotteeseeni. Oon aika pitkälti boheemi taiteilijaluonne, ja se näkyy myös kakuissa. Sinällään minua on ees aika vaikea kopioida :) Ja toisaalta itse kahvila on se päätuote, ei kakku. Oli niin ennenkin, mutta jossain vaiheessa se käytännössä melkein kääntyi toisinpäin. Eli summasummarum: päädyin siihen, että kuka tahansa Kanttiinin saa, toivon vilpittömästi sydämestäni, että menestyy ja nimenomaan tekemällä omaa juttuaan siinä. Koska vain siten voi menestyä. Olen tehnyt hyvän pohjatyön sille kuka ikinä siihen tuleekaan.

Toivottavasti en tällä postauksella pahoita kenenkään mieltä, se ei todellakaan ole minun tarkoitus. Ihan niinkuin Kanttiinin kanssa ja sen blogia seuranneet tietävät, että haluan asiakkaan/lukijan tietävän tuotteen lisäksi jotain myös sen taustasta. Sen synnystä ja siitä kuka ja mikä sen takana on, jolloinka se tuote on paljon muuta kuin se mitä pinnalle näkyy. On ollut ihan tietoinen valinta kirjoittaa melko avointa ja jopa yltiörehellistä blogia kuin pitää virallista raskasrakentaista kotisivua. Eikä mikään kasvu (ei ihmisen, eikä yrityksen) tapahdu kivuitta tai elämä ole vain helppoa haahuilua, kipuilut kuuluvat elämään ja se saa myös näkyä.

 Jollain tapaa haluan tässä nyt tällä ulosannilla olla esimerkkinä muille siitä, että on oikeasti lupa unelmoida ja vähän rönsyilläkkin. Jopa vähän höpöiltäkin tuntuvia juttuja. Unelmat toteutuu, kun ne tulee sydämestä ja niihin todella keskittyy. Unelmien eteen on lisäksi tehtävä töitä, ei saa luovuttaa. Kukaan toinen ei onnea tuo tai sinua onnettomaksi tee. Jokainen on oman onnensa seppä. Pitää vaan uskoa itseensä ja luottaa tekemiseensä. Mulla on paljon unelmia, Somankin varalle vuosien päähänkin. Tästä tulee huippujuttu, ootte vielä ihmeissänne, mitä kaikkea olen sinne keksinytkään :)