Eilen pääsin tulevaan toimitilaani mittomaan ja suunnittelemaan. Vähän siis hifistelemään <3 Ja olihan se ihana miljöö, just sellainen kuin sen tiesin jo olevankin. Vaan miettikääpä tunne, kun joku toivomasi juttu on niin lähellä, paljon lähempämä kuin esimerkiksi vuosi sitten jolloinka se oli vaan epämääräinen haave, ja kun se kuitenkin on niin kaukana...

cafesoma-normal.jpg

Mulla se juttu on nyt Café Soma. Tuossa se on, tyhjillään. Varattuna mulle. Pojottaa keskellä kylää, keskemmäs ei enää pääse. Ja mulla on intoa enemmän kuin laumassa lapsia päästä jo sinne töihin! Mutta ensin pitää odottaa laaja, iso, kaikenkattava putkistoremontti, joka mahdollisesti venyy syksynkin yli (toivottavasti ei veny...). Remontti sinällään tulee nyt hyvään saumaan mulle, sillä siinä samalla tehdään kahvilan tilan vaatimat vedot ja rakenteelliset muutokset, jotta minun on sitte helpompi tulla ja kalustaa paikka näköisekseni. Valita en siis laisinkaan, se ei ookkaan nyt tää juttu. Näin lähellä unelmaani en ole ollutkaan ennen. Mutta malttaa pitäisi, ja ties kuinka monta kuukautta vielä :(. 

Onneksi on kesä tässä välillä, saa touhuta ja toosottaa kotoa käsin ilman Kanttiinin aukioloaikoja. On todellakin luksusta olla kotona arkiaamuisin, taatusti nautin niistä(kin). Saan tehdä kakkuja kotoakäsin (terveystarkastajalta on saatu lupa), maalata tauluja, askarrella koruja ja ennenkaikkea laittaa Iiro koulutielle. Hän kun aloittaa syksyllä ekaluokan. Ehkä siis on tarkoitus, että putkiremontti mahdollisesti venyy, saa koulunalun olla kotona ja lapsi saa pehmeän alun uuteen arkeensa. Täytyy aina ajatella, että kaikella on tarkoituksensa ja taatusti myös tällä, mikäli aikataulut nyt pettää. Paikka on kuitenkin minun ja sinne mennään, hyvää kannattaa odottaa <3. Ompahan kuiten vimpan päälle tehty kaikki  jokaista liparetta myöten kun ei tarvi kiireessä hosua.