Olen jo aikasemmin tarinoinut teille pienestä nykyään n. 50 asukkaan kylästä, josta olen kotoisin eli Lompolosta ( klikkaa nimeä niin löydät lisää tietoa kuntamme sivuilta siitä). Se on yksi Kittilän kunnan pohjoisimpia kyliä ja tänne kirkolle sieltä kertyy matkaa noin 60 km. Mie kävin sieltä käsin ala-asteeni Tepastossa ja yläasteeni aina täällä Kittilässä asti. Sain tässä taannoin isältäni muutaman valokuvan mummoni vanhasta kaupasta, jota hän piti aina eläkkeelle jäämiseen asti, sekä sen oheen rakennetusta äitini pitämästä baarista. Siitä innostus tähän blogipostaukseen.

lompolonbaari-normal.jpg

Kaunista meillä on aina ollut. Missä ikinä olen asunutkaan, kuvaa ympäristöäni mielestäni luonnon vahva läsnäolo ja sen mieletön kauneus.

baari3-normal.jpg

Lapsuuden kesät olivat aina tosi kuumia. Oliko silloin ees talvia? Rakennukset ja talot olivat suurempia ja horsmat pidempiä. Asiaanhan ei yhtään vaikuta, että itse on ollut 120 senttinen... :)

baari-normal.jpg

Äidin baari oli mielestäni aina täynnä kyläisiä ja mie leivoin kymmenenvuotiaan taidoillani vitriiniin mokkapaloja. Seisoin kaljakorin päällä kassan takana, jotta yletin lyömään asiakkaan ostokset kassaan ja rahastamaan tämän. Kukaan ei ihmetellyt ainakaan ääneen pientä myyjää. Toisinaan pelasin sököä paikallisten kanssa ja kymmenpenniset (rahasta pelattiin- tietty!) piilotettiin pöytätabletin alle oikeitten asiakkaiden astuessa pirttiin. Olipa meillä myös "molikkapeli" baarissa jossain vaiheessa, mutta se taidettiin viedä pois yhteistuumin, kun tuntui että eräät pelasivat sinne koko eläkkeensä. Myös vanha kunnon iso jukeboxi löytyi ja se on kyllä tallessa vieläkin, mikäli innostuisi sen kanssa häröilemään.

Mummo piti kiinteistön toisella puolella Tarmo Lähikauppaa ja välikeittiössä oli tarjolla aina jotain ruokaa, mikäli satunnaisella kaupan asiakkaalla sattui olemaankin nälkä. Mummollakin on aina olleet ne muutamat bravuurinsa mitä hän on tehnyt; ruoista riisipuuro, lihakeitto ja käristys ja leivonnaisista ne kuulut kampanisut. Hän se on oikea kauppiasluonne jos joku. Tässä taannoin eräs Kanttiinin asiakas kertoi, kuinka oli aikanaan ollut kaupassa asioimassa ja mummon olisi pitänyt antaa hälle vastarahat ostoksista. Oli antanut kutomansa sukat sedälle ja pitänyt vastarahat. Eipä siinä ollu sedältä kysytty käykö, näin oli vain toimittu. Setä sanoi sukkien olevan yhä käytössä ja olleensa ihan kiitollinen lopputulokseen.

baari2-normal.jpg

Baarin takana oli iso terassi, mistä avautui upeat maisemat järven yli siintäville Pallastuntureille. Isäni veisti ennen taksiuralleen siirtymistä meille mökit pellolle, joita baarista käsin vuokrattiin turisteille majoituspaikoiksi. Muistan niin monet kesät, kun juostiin kylän lasten kans pitkin tuota peltoa ja lennätettiin leijoja- ja kuinka monesti ne oli kiinni kuva haapapuussa. Välissä mentiin kanooteilla pitkin järveä ja kesät nukuttiin teltoissa pihoilla. Koko lapsuus oli yhtä retkeä. Tai siltä se nyt tuntuu. Tuntuu kuin olisi ollu Peppi Pitkätossu ja asunut Huvikummussa. 

peppi-normal.jpg

Tänäpäivänä kun ajan tuosta ohi, on baari- ja kaupparakennus myyty jo useita vuosia sitten, eikä siinä ole enää yritystoimintaa. Mökit isä myi vuosi sitten ja vanhassa kotitalossani asuu pitkäaikaisvuokralaiset. Itse kaipaan kovasti toisinaan "mökille" omaan paikkaani, tutuille maille ja toivonkin, että kun vuoralaiset joskus talosta poismuuttavat, se jäisi isän- ja minun perheeni omaan käyttöön. Iiro on jo siinä iässä, että haluaisin hänen kokevan kaikkia niitä ihania juttuja mitä mie olen voinu kokea. Ja samalla nähä mistä on kotoisin. Ei juuret saa unohtua. Niitä pitäisi vaalia.

staalo-normal.jpg

Mulle tuli tässä taannoin eräs asiakas Kanttiiniin ja sanoi nähneensä Staalon Taikarumpu-kirjassa ( julkaistu 1990) minun kirjoittaman runon ja piirtämäni kuvan. Oli bongannut ne hauskasti monen muun jutun ohesta sieltä, ja se oli minusta tosi erikoista ja hämmentävääkin. Positiivisesti erikoista, josta syystä lähin nyt asian muistettuani kirjastoon ja kävin lainaamassa kyseisen teoksen. Sieltähän ne justkat löytyivätkin!

4h-normal.jpg

Tuolla kyseisen baarin "asuntopäässä" meillä toimi vuosien ajan aktiivinen 4H-kerho. Siitä kertoo tuo ylläoleva runo :) Minun äiti ei koskaan ennen leiponut ja ruoistakin muistan hänen laittaneen vain makaronilaatikkoa (joka oli kyllä tosi hyvää) niin oli siunaus mulle, että pääsin oppimaan ja touhuamaan tuonne kerhoon. Sain sieltä paljon tietotaitoa ja kannustusta ja muistan osallistuneeni kirkolla järjestettävään täytekakkukisaankin, jonne tein sydämenmuotoisen hedelmäkakun liivatekiilteellä ja sijoituin toiseksi! Muistan elävästi vieläkin saamani kunniakirjan, jonka kiinnitin keittiökaapin sisäoveen. Olin niin ylpeä itsestäni. 

4h2-normal.jpg

Mie en tiä mistä tuli taas tämä menneisyyden "kaivelupuuska" tälla saralla, jonka vieläpä halusin jakaa täällä foorumissa teille. Ehkäpä tämä valottaa minun "yrittäjyystaustoja" teille, jos niitä siksi voi sanoa? Tämä vuosi on ollu, ja tulee olemaan mulle älyttömän iso ja suuri monella eri tapaa. Muistan tämän vuoden 2013 taatusti vielä kiikkustuolissa istuessanikin. Olen tehny niin paljon mielentyötä tässä muutaman vuoden aikana menneisyyden käsittelemisessä, irtautumisessa ja jälleenrakentamisessa, että joskus on tuntunu siltä kuin tukehtuisi ja että helpommalla olisi päässyt kuin olisi vain antanut mennä sen kummempia analysoimatta. Mutta on vaan asioita, joita ei voi tappiin asti lakaista maton alle, vaan jotka pitää tiedostaa, käsitellä ja hyväksyä. Ja ymmärtää, että vasta sen työn tehtyään on valmis kaikkeen uuteen ja ihanaan, mitä se elämä tarjoaakaan. Se tarjoaa onneksi kaiken aina oikeaan aikaan ja on niin mukava kun matka jatkuu. Se senkun jatkuu jatkumistaan ja valmiiksi kukaan ei tule koskaan. Miten mukava ja helpottava tieto sekin.