Tässäpä vähän erilainen postaus Teille luettavaksi, sillä omistan tämän isälleni. Siis juuri Sinulle, joka olet ehkä tunnollisin blogini lukija ja joka jokaaamu puoliksi kauhuissasi ja puoliksi ylpeydellä avaat tietokoneen ja kurkkaat mitä hullua se tyvär on tälläkertaa taas kirjoittanut. Joskus tulee sanomista, mutta suurimmaksi osaksi koen, että ihan hyvällä mielellä hän näitä lukee :) .

isi2-normal.jpg

Te varmaan tiedätte, että elämän suurimpia opettajia ovat ne kinkkisimmät ihmiset ja ihmissuhteet matkanvarrelta. Jos ei halua päästä helpolla ja heittäytyä joko a) marttyyriksi tai b) uhriksi, ne antavat sulle eniten ja opettavat eniten itsestäsi. Suhde isääni ei taatusti ole se monimutkaisin tai vaikein kaikista, mutta omalla tavallaan mukavasti haastava. Isäni ei ole koskaan tyrmännyt tai teilannut mitään tekemistäni- minuun on aina luotettu - ; ainoastaan haastanut minut itse miettimään, että meenköhän nyt oikeaan suuntaan tai onko tämä nyt järkevää heittämällä ihan hyviä argumentteja eteeni pohdittavaksi. Useimmiten totean kuitenkin pohdittuani, että päätän jatkaa samaa rataa, mutta kiitos isän; entistä varmempana annetuani asialle enemmän kypsymisaikaa. 

lom2-normal.jpg

En tunne tunnollisempaa ja tarkempaa ihmistä kuin isäni. Häntä järjestelmällisempää saa hakea, ja mie olen siitä luonteenpiirteestä kade. Mie olen siinä suhteessa kaikkea muuta kuin hän, ja se saa meillä toisinaan vähän vääntöä aikaiseksi. MIlloin pidän autoani epäsiististi (hän on niiiin tarkka niiden kanssa) ja milloin en ole laskenut todellisia remonttikustannuksia/maksuvalmiutta tarpeeksi tarkasti, tai että ymmärränkö nyt täysin, mitä olen tekemässä, kun perustan Somaa? Niin tai näin, aina hän on joutunut toteamaan että "tee tahtosi, mutta varoitin" ja kyllähän mie ymmärrän, että tuo kaikki on normaalia vanhemman huolenpitoa. MIe nyt vaan luotan intuitiooni ja uskon itteeni, hän luottaa laskelmiinsa.  Opetamme molemmat taatusti toisiamme tässä.

lom3-normal.jpg

Allekirjoittanut on teinisuhteen tuloksena syntynyt, ja kaikki tietää, että sellaiset kuviot ei aina mene niin kuin Strömssössä, josko koskaan? Joskus koin kaunaa isääni kohtaan joissain vanhempieni elämänkäänteissä, mutta itsekkin eronneena ja toivottavasti vanhentuessani ehkä jopa hiukan viisastuneena ymmärrän, että hän on tehnyt taatusti parhaansa silloisen ymmärryksensä ja kykyjensä mukaan. Ja että ihan hyvähän minusta kait tuli ja loppujen lopuksi kaikki on mennyt just niinkuin piti. Elämä ei ole mustavalkoista. Typerä se joka niin luulee.

lom1-normal.jpg

 

 Nyt kun muistelee, niin mie muistan kaikki meän painit olohuoneessa ja sen hauskan pimennyshuoneena toimineen huoneen, missä taiteilijasieluinen isäni (sitä ei päällepäin usko ne, jokka ei tiä) kehitti valokuviaan narulle roikkumaan. Toisinaan hän maalaili tauluja, jotka ovat oikeasti upeita, värikkäitä kuvauksia mm. luonnosta tai lyijypiirroksia ihmisistä, ja niitä riippuukin monissa tietämissäni kodeissa.

isa-normal.jpg

aiti-normal.jpg

Isäni rakensi aiemmin hirsimökkejä ja on yhdeltä ammatiltaan rakennuspiirtäjä, kunnes isänsä kuoltuaan peri hänen taksin ja se veikin hänet sitten täysin siihen maailmaan varsinkin kun Levikin alkoi siihen aikaan rakentua kunnon menopaikaksi. Kiitän nyt muunkinlaisia kasvatusmalleja nähtyäni häntä siitä, että on antanut minun rauhassa mennä maailmallakin, eikä ole ollut joka käänteessä tasoittamassa tietänäni tai soittelemassa perääni. Välissä on tullut lunta tupaan, mutta hyvä niin. Olenpahan oppinut! Opiskeluaikani kaikki lomat ja viikonloput ajoin Levillä hänen taksiaan; pysyin poissa baareista ja sain syödä muutakin kuin nuudelia Rovaniemellä koulussa ilman opintolainaa. Raha ei tule ilmaiseksi, sen eteen on tehtävä töitä. Se on hyvä oppi nykyaikana, ja sen pyrin kyllä parhaani mukaan siirtämään lapsellenikin. 

isi-normal.jpg

Kun olin lapsi, kävimme aina kesälomalla Pohjois-Norjassa. Ei koskaan käyty etelän mailla tai ees Etelä- Suomessa; meidän seurue suuntasi aina pohjoiseen! Nukuttiin pitkässä autossamme, tai teltassa. Toisinaan vuokrattiin mökki ja nostettiin peräkontista pallogrilli pihalle.Tuntuu, että tiän joka kolkan Pohjois-Norjasta ja sen historiallisista paikoista, niitä me kun ihasteltiin ja valokuvattiin, kuin myös joka rotkonnotko. Venäjän raja ja kaikki sodan aikaiset rajapyykit on tultu nähtyä, vaikka ei ne minua kyllä ees kiinnostaneet, mutta isääni sitäkin enemmän. Sen jälkeen en olekkaan oikein Norjaan tahtonut, vaan kerralla huitassu aina etelään. Sain varmaan siitä maasta tarpeekseni silloin.:)

isi1-normal.jpg

Sanovat, että meissä on paljon samaa näköä, mutta nyt, kun kirjoitan tätä, niin huomaan, että on meissä samaa luonnettakin ja samoja harrastuksia. Mieki olen hillunut oman kamerani kanssa leikki-iästä asti aina tilanteessa mukana kuvaamassa ja mulla on järjettömät lihalaatikolliset vanhoja valokuvia kotona, joista nämäkin skannauksia. Aina ei ole kohdekkaan ihan osunut kuvaan, sen verran tiukkoja tilannekuvia sieltä löytyy kun vauhdissa kuvaa:). Isä on myös kova touhuamaan ja aina on projekteja päällä. Yrittäjänä hän on todellakin esikuvani; menee vakaasti omaa polkuaan viis veisaten mitä muut sanovat ja on äärimmäisen hyvä työssään. En tiedä parempaa asiakaspalvelijaa taksissa, kuin mitä hän on. Kun tietää itse mitä tekee, ei tarvi kuunnella mitä muut puhuu. Varsinkaan jos se on negatiivista. Silloin tietää vaan tehneensä jotain oikein! Aivan yhtä itsepäisiä ja itsenäisiä ollaan, ja siitä syystä osataan molemmat olla hyppimättä toistemme tonteille. Mulle riittää tieto, että jos joskus hätä tulee ja tarvin apua, mie saan sitä kyllä tarvittaessa. Vaan mulla on kuitenkin vakaa luotto siihen, että kaikki menee hyvin ja tulen olemaan omassa työssäni aivan yhtä menestyksekäs kuin hän, sillä tämä työ ja elämä mitä elän ja hengitän, on minun elämäntapa ja tulee sydämestä <3 Ei silloin voi mennä metsään.

Mie koitan nykyisin sanoa ihmisille hyviäkin asioita ja palautetta myös ihan perusarjessa, niin ystäville kuin sukulaisille, joista välitän ja joille olen kiitollinen. Ehkä olen sanonut tämän myös ihan suoraankin, mutta sanompa vielä täälläkin; kiitos isä, olet mulle tärkeä ja rakas <3