Kaikki minun ystävät tietää, että oon "hiukan" boheemi-hörhendaali, enkä niin välitä millasella autolla ajan, taikka millanen on polkupyörä millä jengailen menemään. Kunhan kulkee, niin kauan on hyvä.

Näin on ollut myös viimeksimainitun kanssa, eli polkupyöräni, jonka sain kun olin kuudennella luokalla. Penkkiä on nostettu kunnes en enää kasvanut kuin leveyttä, ja olen iloisesti käyrilläsarvillani polkassut pitkin kirkonraittia aina tähän viikkoon asti.

Kaikki muuttui asenteessani, kun Iiro näki taannoisella lomallamme Turkin turistibussissa istuessamme ohimennen ison roskalavan, jonka päälimmäisenä roskana keikkui ihan identtinen käyräsarvinen pyörä kuin omani , ja Iiro huusi isoon ääneen : "Äiti, kato jollakin on samanlainen pyörä kuin sinulla!". Niinpä aloin tuumasta toimeen ja marssin paikalliseen korjaamoon; ostin uuden tangon ja penkin. Toisesta firmasta kävin puolestaan metallinhohtoista spraymaalia ja eväskorin tankoa varten.

py%C3%B6r%C3%A41-normal.jpg

Tämä kuva ei kerro täysin, kuinka hailistunut ja ruma pyörä oli..

py%C3%B6r%C3%A42-normal.jpg

Eikä tämä sitä , kuinka iso muutos luonnossa onkaan! En osanu päättää haluanko ihan pinkin vai punaisen pyörästäni, joten laitoin sitten molempia! Tuli niin hieno!

py%C3%B6r%C3%A43-normal.jpg

Ja koska nimi Cresent ei ihan peittyny sprayjauksen alle niin faktahan on se, että mitä ei voi täysin peittää - sitä tulee korostaa (sama juttu sisustuksessa ja kropassa :) . Niimpä hain kimallekynsilakan ja lakkasin nimen kauttaaltaan sillä. Se niiiiiin kiiltelee on muuten upea nyt. Vitsit oon ylpeä ittestäni, etten ostanu uutta pyörää ku tästähän tuli just ko uus! Renkaatki vaihautin niin jo nyt passaa ajella kirkon parkkikselle piknikille <3 

KOTTISS-normal.jpg

Toissakeväänä intoudun tuunaamaan muuten kottikärryni, joka on ulkonäöstä päätellen joskus ollut törmäyskurssilla jonkun kanssa? Tuli talokaupan mukana ja vaati mielestäni ehdottomasti ehostusta! Paljon kivempi tehä pihatöitä ko on hauska kärry.