Olipas kakkujen täytteinen loppuviikko! Niin se vaan on kuitenkin ohi, ja ei kun uusia juhlantäytteisiä viikonloppuja sitten suunnittelemaan! Sain kuin sainkin kaikki kakut kunnialla toimitettua tilaajilleen, vaikka näin jo kyllä painajaisia kylmätilojen riittävyydestä. Roudauttamani extrajääkaappi muutenkin ahtaaseen Kanttiiniin helpotti säilytystä kuin myös pelkotilaani.

Downloads-normal.jpg

Tässä suurin osa kakuista, loput olivat sitten kylmävitriinissä mitkä eivät jääkaappeihin mahtuneet. Kyllä sitä on huimasti kehittynyt työssään tässä kuuden vuoden aikana- pakko myöntää- , kun muistelee kuinka ensimmäisenä vuonna taisin ottaa neljä kakkutilausta kyseiselle päivälle ja olin ihan paineessa niiden kanssa! Nyt laskeskelin, että noin 500 ihmistä eri juhlissa saivat syödäkseen tekemiäni kaakkuja, ja se on upea tunne! Se, että minun tuotteeseeni luotetaan niin paljon, että noin tärkeisiin juhliin multa tilataan ja se, että uskallan ottaa ja luottaa itse itseeni, että kykenen toimittamaan tuollaisen määrän laadukkaasti ja ennenkaikkea tuoreesti asiakkaalle sovitussa ajassa. Siis ylpeydellä toimittamaan. Koska kun ei näitä kakkuja voi, enkä halua päiväkausia etuaikaankaan tehä, enkä varsinkaan pakastearkun kautta käyttää, niin se on aika hektistä aina sitten kun on ne suuret päivät kyseessä.

 Mutta on kyllä hieno tunne. Ja hieno tunne myös niiden ylioppilaiden ja valmistuneiden puolesta, koska mikä sen upeampaa kuin nuoruus, jossa kaikki on vielä edessä?  Voi lukea mihin tahansa ammattiin, mihin haaveilee ja muuttaa asumaan mihin tahansa paikkaan mihin haluaa. Se on suuri seikkailu, tai ainakin mulla oli! On vielä haaveita ja unelmia ja kaikki on edessä.

Tein tässä taannoin valokuvakollaasin olkkarimme seinälle, ja yksi kuva siellä on oma ylioppilaskuvani- laitetaampa se tähän muistuttamaan allekirjoitanuttakin siitä, kuinka sitä on ollut nuori ja nätti :)

heliyo-normal.jpg

Tuo oli sitä aikaa kun kaikki ylioppilaat pukeuduimme mihinkäs muuhun kuin kotelomekkoon ja jakkutakkiin! Kellään ei ollut päällänsä mitään nykyään nähtäviä ihania kesämekkoja, vaan kunnon vanha jakkupuku :) . Mulla on tuo vieläkin tallessa ja menee jopa vieläkin päälle. Toisaalta tuo on iätön malli, josko laittais sitte taas päälle kun Iiro pääsee jostain koulusta pois? Eskarin viimeviikkoisiin päättäjäisiin en ihan kehannu laittaa :D

Mietin muuten pitkään mitä virkaa oli käydä ylioppilaaksi ja siitä sitten Restonomikouluuun ammattikorkeaan. Mietin oikeasti kauan, että olipas typeriä valintoja ja, että oisimpa valinnut vaikka jonku "tekevän" ammatin, kuten kondiittorin? Nyt ymmärrän kyllä, että kaikki on menny just niinku on pitäny. Lukiovuodet oli mukavia; silloin solmitut ystävyyssuhteet pitävät kutinsa vieläkin. Ammattikorkea-aika oli "railakasta" ja antoi pohjan etenkin ravintolayrittäjyyteen, mikä on just se mitä nyt olen tarvinut, ja mitä Soman kanssa tulen tarvimaan aina entistä enemmän. Olen kaivanut esiin Ramk-kouluaikaisia materiaaleja, ja nyt vasta ymmärrän ja sisäistän oikeasti, mitä silloin olen lukenut, kun olen päässyt käytännössä alaa harjoittamaan. En ole käynyt yhtään turhaa koulua tai koulutusta, ja kaikki mitä olen lukenut tai tehnyt, on valmistanut minua tulevaan. Ja olen niin onnellinen, että tein ne vieläpä "oikeassa" järjestyksessä, heti putkeen kaikki, sillä nyt voin keskittyä täysillä työelämääni ja urani etenemiselle. Enää mulla ei olisi aikaa opiskella sillätavalla kuin aikanani opiskelin. Elin nuoruuden täysillä; keväät paiskin töitä kotona Levillä ja kesät vietin Helsingissä työskennellen. Näin siis muutakin kuin kotikyläni ja osaan arvostaa nyt sitä, mitä täällä on. Enkä haikaile mihinkään, missä en ole. Juuri nyt on kaikki hyvin. Just niinku pitääki <3