Olen viimeaikoina pohtinu paljon yrittäjyyttä ja omaa itseä, kuinka muokata itseä toisenlaiseksi kuin on. Tai ees miks muokata, onko se edes välttämätöntä? Ja jos on, niin kuinka se tehdä? Tein muutama vuosi takaperin Itsetutkiskelukurssilla mielenkiintoisen "tunnelukko"- testin (teeppä sinäkin, pääset tekemään sen helposti tästä. ) ja monta oli lukkoa silloin, sen voin kertoa. Niiden parissa olen sittemmin taajonut milloin enemmän ja milloin vähemmän, toivoen useamman niistä jo auenneen. Vaan yksi lukko nosti jälleen päätänsä tässä taannoin. Alistuminen. Se, että haluan alitajuisesti miellyttää kaikkia, olemalla samaa mieltä ja kuvittelemalla, että se suuttuu mulle, jos sanonkin eriävän mielipiteeni. Ettei se olekkaan enää ystävällinen ja kaveri minulle, jos sanon vastaan ja pahimmallani mulla ei ole kohta enää töitä jos menen ja uskallankin sanoa jotain poikkipuolista. Lähipiirissäni tätä ongelmaa ei enää ole (ongelmahan on muutenkin vain minun päässä, ei muilla:) ja pidän kyllä hyvin ystävieni kesken kiinni mielipiteistäni ja asioistani, jotka koen sydämessäni oikeiksi. Mutta tässä yrittäjyydessä minun on oltava ehdottomasti lujempi ihan yleisestiottaen, etten anna toisten kävellä ylitseni tytötellen tai muuten vain ottaen turhaa kritiikkiä vastaan, toimien samalla sisäisen tahtoni vastaisesti. Olen omalla työlläni mielestäni paikkani ansainnut, enkä taatusti tee huonoa jälkeä ainakaan tietoisesti. Osaan ottaa ja otan jatkossakin taatusti enemmän kuin mielihyvin rakentavaa palautetta vastaan, mutta koen että itsekkään en napise turhista, niin silloin minua harmittaa ottaa vastaan sellaista myös muilta. Keskityn aina mieluummin hyvään kuin huonoon, ja siksi minun elämä on oikeasti ja aidosti 99,99 % mukavaa. Elän mielestäni täysin unelmaani ja omaan mielettömän ihanat taustajoukot ja ystävät. Se kasvaa mihin keskittyy. Ja tästä syystä mie oikeasti ihmettelen, miksi ihmeessä jotku keskittyy aina siihen negatiiviseen, jopa kehitellen niitä lisää itselle, että saa valittaa vielä vähän lisää? Eikö se ihminen ymmärrä, että sitä saa mitä tilaa?

 ruusu1-normal.jpg

Otetaampa tähän pieni esimerkki; minkä väriset nämä ruusut mielestänne ovat? Kuulemma pinkit. Piti olla punaiset. Ei hyvä juttu, revittiin pois kakusta kun harmitti niin kovasti. Ja oli tässä paljon muutakin pieleen mennyttä asiakkaan näkökulmasta, niistä nyt enempää mainitsematta. Mutta se, että mie kuuntelen ja pahoittelen, kun oli väärän väriset ruusut, tai yksi ruoto oli eksynyt kalakakkuun ja pyydän anteeksi (asiakas on aina oikeassa) ja annan alennusta, jotta hän ei suutu ja vihaa minua ja kohta olisin työtön-skenaario peloissani... Siis tässä minun pitää kasvattaa selkärankaa, ihan todella! Tänäpäivänäkin nuo ruusut ovat minun silmääni punaiset, enkä mie muutoinkaan montaa asiaa tilauksessa muuttaisi, vaan samoin kaikki tekisin. Otan kuitenki tästä nyt oppia ja ymmärrän, että en voi miellyttää kaikkia. Minun ei pidä edes voida miellyttää kaikkia. Se, että mie kuitenkin teen parhaani se riittää mulle, kun enhän mie muuta voi.

Hyvässä hengessä me tämän palautteen antajan kanssa eletään ja ollaan, se ei ole pointti tässä, vaan se että pitää itse muistaa pitää puolensa. Virheistä opitaan, tottakai. Siksi niitä tehdäänkin. Mie otan henkilökohtaisesti oman läksyni tästä ja voin muuttaa itseäni ja käytöstäni / tuotettani johonkin paremmaksi katsomaani suuntaan. Toista en voi muuttaa, enkä edes haluaisi. Se olkoon jokaisen oma oppi, se millä asenteella elämässä mennä porskuttaa eteenpäin. Asenteensa saa onneksi itse valita, kuin myös ystävänsä, ja aika pitkälle se asenne juurikin ratkaisee hyvin monta tärkeää asiaa elämässä.