Ihan aluksi kiitän teitä tosi runsaasta palautteesta, mitä sain edellisestä postauksesta "Ei niin huippuhetkiä". Oikein yllätyin, kun etenkin facebookin inboxiin tuli useammaltakin ystävältä suoraa palautetta liittyen kirjoitukseeni. Jo ihan rohkeudesta on tullut kiitosta ja on moni kysellyt siitä linkittämästäni tunnelukko-testistäkin. Muutenkin aivan ihanaa palautetta tuli ja minusta on hyvä herättää ihan asiallista keskustelua, vaikka hetken kyllä pelkäsin, että ammunkohan itseäni nilkkaan kirjoittamalla kyseisestä aiheesta. Mietin oikeasti sata kertaa julkaisenko kirjoituksen tekstin, vai enkö (se oli mulla pitkään kirjotettuna täällä jo, mutta en rohjennu julkaissa sitä). Ja miten ihanaa, kun ymmärsitte mitä sillä hain; juurikin asenteen merkitystä ja sitä oppi-juttua. Tarkoitus ei ollut jyrätä ketään ja tosistikkin yhä vielä mulle voi, ja pitääkin, sitä palautta antaa. Ketään en siitä hyvästä kyllä teilaa, niinkuin en tässäkään tapauksessa. Tuote ja palvelu ei kehity ilman hyvää ja rakentavaa feedbackia. Kysymys on vaan erilaisista ihmisistä ja siitä miten elämän yleensä ottaa, kuin myös siitä, että asiakas on aina oikeassa. Sitä ei parane kiistää, tuossakaan tapauksessa.

min%C3%A408-normal.jpg

Meillä on ollu aika iso viikko monella muotoa. Iiro lähti kouluun ekaluokalle ja Somassa alkaa nyt purkutöiden jälkeen jälleenrakennushommat, joihin itsekkin aattelin itseni apupojaksi tyyrätä. Yhä vielä ollaan ilmeisesti aikataulussa, joten näilläkin näkymin lokakuussa nähdään! Vaikka kotona onkin kiva olla, niin pakko myöntää, etten mie ilman töitä (semmosta että töihin mennään ja sieltä tullaan-pois = tietty rutiini) taitaisi kauan jaksaa. Nyt tää on kivaa kun tietää, että loppu häämöttää jossain!

koululainen-normal.jpg

Pakko myös mainita tästä eroperheen arjen nurjastakin puolesta. Oli niin ihana katsoa, kun poika viime viikon kulki innoissaan koulussa, tehtiin läksyjä ja toosotetiin muutenkin ihan "koulumaniaksi" asti äityineitä ison pojan juttuja. Jännä miten aamuheräämisetkin on ihan huippuja, kun on siirrytty hoito/eskarimaailmasta koulunpenkille. Ei yhtään kitinää tai kärtyä. Toivoa sopii, että tuo hyvä draivi jatkuu vielä pitkään... :) 

Mutta se nurjapuoli on se, että sitä kestää nykyisin aina viikon ja sitten lapsi meneekin jo isälleen viikoksi. Mikä on siis mahtava, että on osallistuva se toinenkin osapuoli ja lapsi saa näin olla molempien vanhempien kanssa. Vaan on se ikävä tunne, kun ei sitten oikein näe viikkoon eikä voi olla mukana läsnä ihan kaikissa niissä ihanissa kasvamisen riemuissa, mitä nyt tuntuu tulevan oikein ovista ja ikkunoista. Tulee mieleen, että toivottavasti lapsi ei siitä kauheasti kärsi tai saa ylimääräisiä traumoja kun on kodit jaoteltu. Onhan ne meillä ollu jaoteltuja jo iät ja ajat, mutta silti sitä miettii sellaisiakin juttuja. Täytyy vaan pitää huoli, että molemmissa paikoissa olisi hyvä olla ja yrittää olla aidosti läsnä niin paljon kuin pystyy. Ja on mulla sekin, että nyt kun Soma aukeaa, niin en mie ole kotona 24/7. Ihan niinkuin minäkin pienenä kyläbaarissamme, Iirokin saa äidin viikoilla olla varmaan aika paljon kahvilassa mukana touhuamassa. Itseasiassa hän saa suunnitella leikkinurkkauksen sinne, joten yritän kovasti ottaa myös hänet huomioon. Sillä onhan se väistämätöntä, että tällaisessa jättiprojektissa + eroperhefakta = huonoäitisyndrooma. Sille ei oikein mitään voi.

somaas-normal.jpg

Somaan mennään huomena sitten minun puolelta rakennushommiin, nyt kun isoimmat purkutyöt on tehty. Alkaapi lakisääteisen invasessan rakennus, nytkun sille on purettu oma kolokin. Tässäpä kuvaa kahvilan asiakassalista! Eikös oo kiva ;)? Takan eteen tulee ihana kulmasohva ja kirjahylly, saapi rauhassa pelata ystäväporukassa vaikka lautapelejä Lattea siemaillen.

keitti%C3%B6-normal.jpg

Oi ja tässä teille lähikuvaa keittiöstäni! Kuva otettu kassalta asiakkaan näkökulmasta. Huomaatteko miten kiva ja avara keittiöni onkaan? Ja miten kivasti kerrankin työtasoa! Kuvan oikeassa kulmassa vesipiste sekä kahvikone.

  Hassua sillä mie jo näen valmiina koko paikan, vaikka totuus on, että matkaa on vielä :) Olen nähnyt sen valmiina jo yli vuoden, aika vaan oli nyt oikea kuten paikkakin. Vaan mikä parasta - siitä tulee huippuhieno ja ihan upea olohuone kaikille kittiläläisille <3 

 

ps.  tajusin just nyt, että blogini on ylittänyt 150 000 lukijan rajan! WUHUU! Missä välissä, kun multa on mennyt aivan huti? Laitan taidan arvontaa eetteriin sitten myöhemmin, Soman avajaisten yhteyteen. Olen jo muokkaillut Soman nettisivuja, mutta laitan ne näkyviksi vasta kun putiikkikin aukeaa. Tää foorumi jää tällaiseksi, tälle en tee mitään muutoksia. Samat stoorit jatkuupi.