Nyt oon jo kiitollisessa vaiheessa Soman kanssa kun saan järjestellä paikkoja ja miettiä viimehetken juttuja; mihin taulut, miten vessan paperitelineet, miten jätehuolto.. jne. Takana on kyllä Hurja viikko, ihan isolla kirjotettuna. Olo on tosi tosi epätodellinen kun siinä se nyt on, minun unelma päänsisällä, ihan toteen näytettynä. 

Eilinen aamu meni suoraan sanottuna itkiessä kotona ja piti ihan toden teolla kasata itteni, että saan tilauskakut tehtyä ja lähettyä Somaan taas touhuamaan. Fyysinen väsymys ja 100 langan kädessäpitäminen ja organisointi ei ole helppoa, kun on luonteeltaan melko suurpiirteinen niinkuin mie olen. Mulla on kolme- neljä päivää ollu Somassa ihan mieletön kaarti ystäviä auttamassa, joista yhtäkään en ole erikseen sinne tahtonut. On niin kiitollinen olo, ja nöyrä , etten osaa sanoin kuvata. Kiitos siis talkoilijoille:

 

Päivi, Helena, Tapio, Sini, Annika, Jaana, Annika, Nora, Jukka, Heidi, Sari, Ex-anoppi Kyllikki ja ex- appiukko Veikko ja Veikon veli Kari.

Ilman heitä ei taatusti Soma aukeais ensi viikon keskiviikkona. Itku pääsi kun just nämä viimeksi mainitut jäivät vielä minunkin lähdön jälkeen pakertamaan kylmähuoneen kimppuun, eikä tosiaan tarvisi. Ei heän tarvis minua auttaa mitenkään, ei kellään ole mitään velvotteita siihen. Itku tuli siis siitä kun tajusin miten onnellinen olenkaan, kun mulla on näin upea ystäväpiiri, joka tulee pyytämättä ,hätiin kun näkee minun apua tarvivan ja tietää minut jo niin hyvin, etten sitä erikseen pyytäisi. 

Ja sitten minua loukkaa niin kovasti kuulla, että mikäs mulla on touhuta tuommosia, ko isä maksaa kaiken. No voin kertoa tässä ihan kaiken kansan nähden, että isälläni ei ole euroakaan kiinni kahvilassani. Se on minun projekti ja rahat ovat pankkilaitoksen.  Jokainen euro. Ei mulla ole tuollaisia rahoja itse rakennella, eikä isän velvollisuus ole minua rahottaa. Eli 100% osuuspankin lainarahalla mennään, jota taatusti loppuikä maksetaan. Tämä on minun juttu, minun projekti. Halusin tuoda tämän esille, sillä tässä väsymyksessä ole kiva kuulla, että saan kaiken helposti kun pappa betalar. Voin kertoa, että työtä on tehty ja tehdään loppuelämä. Mitään en ole ilmaiseksi saanut tai oleta saavani.

Mutta nyt maalaamaan taas Somaan, tästä tulee hyvä päivä. Enää ei itketä.