Se ois sunnuntai ja vapaapäivä <3 Lapsikin meni eilen ekaa kertaa elämässään yökylään kaverille (anteeksi, kerran on ollu Eemeli-enonsa luona yötä oisko vuosi sitten?) ja oon jännäny, koska tulee soitto että hakea pois. Vaan ei tullut! Niin siitä on tullut iso poika <3 Ihanaa!!!  Minun ainoa ja oikea huoli koko Soma-prosessissa on ollut nimenomaan Iiro, ja se kuinka hän tästä kärsii vai kärsiikö. Ja se alituinen huono omatunto, kun en olekkaan se superkotiäiti, joka on kotona oottamassa aina kun lapsi tulee koulusta. Vaan nyt olen päästänyt siitä irti! Näyttää menevän hyvin tämä järjestely ja hänkin tuntuu olevan oikein mukautunut siihen mitä meillä täällä tapahtuu. Ja tottakai menee hyvin tämä, hänhän on valinnut minut äidikseen niin toki hän on tiennyt mitä saa ;).

IMG_7065-normal.jpg

 

Sunnuntaina Iiro meni isälleen kun oli isänpäivä ja sain hänet takaisin nyt perjantaina, kun halusi tulla kotiin <3. Se oli viesti mulle, että kaikki on hyvin ja koti on aina koti. Hän viihtyy hyvin muutaman tunnin ihan itsekseenkin kun tietää, etten ole kaukana ja mummolakin on ihan vieressä. Toki siis isänkin koti on hälle koti, mutta tarkoitan nyt nimenomaan meidän kotia. Innolla hän viettää aikaa myöskin Somassakin ja oikein ylpeä "toinen omistaja" :) . On niin hyvä fiilis nyt tästä, kun tämä on aidosti minua vaivanu. 

WP_20131109_00320131109193035-normal.jpg

Nyt on muutenkin jo Soman rutiinit vähän tasoittuneet; tavarat ovat löytäneet paikkansa, toimintatavat ovat tulleet tutuiksi ja muutenkin meillä on jo aivan tosi hyvä meno siellä sisäisestikkin. Ei mene enää aikaa turhaan säätämiseen kun alkaa olla rytmi ja rutiini. Ihan mahtavaa. Kotonakin olen ehtinyt olemaan illat ja Iiro-viikoina jopa ihan kolmesta asti. Eli en mie sittenkään taida työllä itteäni tappaa, vaikka on sellaistakin tunnetta välissä ollut - myönnetään :) 

Mutta te että usko minkä määrän palautetta mie olen saanut Soman perustamisesta ja siellä käyneiltä. Se määrä on valtava! Niin paikanpäällä käyneiltä, lahjoja/kukkia on jätetty valtavat määrät, on tullu niin s-postia, inbox-meiliä, facepalautetta kuin myös etanapostia. Tänne blogiinkin on tullut paljon onnitteluita ja vinkkejä, nyt mm. ehdotettiin että minun tulisi tehdä postikortteja maalaamistani tauluista, joiden vastaaotosta olen myöskin muuten aivan häkeltynyt. Niitä on useammalta taholta yritetty jopa ostaa ja olen vaan sanonut että toki voi jättää tarjouksia. Ja on niitä jätettykkin, ei sillä :). Hassua.

 

kirje-normal.jpgWP_20131112_00220131112114126-normal.jpg

 

Tämänkin kirjeen mm. sain Ruokolahdelta ja mukana oli aivan upea huovutustyö ja nostalginen Joka Naisen Niksikirja. Mulla meni aamu ihan ihmettelyksi kun löysin nämä postilaatikosta. Olin niin hämmentynyt tästä ja otettu! Kiitos vaan Arja <3 Uskomatonta, että ajattelet minua ja touhotuksiani siellä kaukana, vaikka ei olla koskaan edes tavattu ja olet vaan seurannut minun blogia sieltä kaukaa. Tämä on minusta jotaki ihan uskomatonta ja osuu kyllä sydämeen. Lämmitti kovasti <3

Ja muutenkin on ollu aivan upea olo ja meno. Kuusi vuotta Kanttiinissa, 6 päivää viikossa, töitä tehneenä osaan NIIIIIIIIIN kovasti arvostaa kaikkea. Asioita joita muut saattavat pitää itsestäänselvyytenä, mutta joita muistan miettiä ite työni ohella lähes joka hetki. Niitä ovat mm.

 

* Valo. Kanttiinissa ei ollu ikkunoita, eikä siten luonnonvaloa. Nyt niitä on niitä ikkunoita, enkä peitä niitä ikinä millään krääsällä tai muulla härpäkkeellä. Valo saa tulla ja valua sisään. Tervetuloa joka ainoa säde, rakastan jokaista <3

* Tila. Kanttiinissa oli ehkä 10m2 tilaa ja tyhjää jalkatilaa ehkäpä 4m2? Nyt on tilaa 128 m2 ja rakastan joka ainoaa neliömetriä, vaikka ne kalliita ovatkin :) 

* Kylmähuone. Mulla oli Kanttiinissa kaksi jääkaappia. Nyt niitä on neljä plus yksi kylmähuone. Mikä ihana keksintö! Ansaitsisi nobelin rauhanpalkinnon se huone! Saan ottaa kakkutilauksiakin vaikka 100 jos haluan ja pystyn tekhen. Tila ei ikinä ole enää este. Rakastan <3

* Työkaverit. Hullu Poron ajoista ainoa asia mitä jäin kaipaamaan oli työyhteisö. Se tieto ja ymmärrys siitä, että meitä on muitakin samalla asialla ja teemme tätä yhdessä. Kanttissa rakastin työtäni, mutta kaipasin työkavereita. Ehkäpä siksi loin aika syviä suhteita asiakkaisiin kun heistä tuli vuosian saatossa "minun työkavereita" ja niistä kannan hedelmää tänä päivänä mistä olen maailman iloisin. Vaan nyt olen niin iloinen , että mulla on Marina ja Heidi ja sitten on tyttöjä joita voin käyttää tarpeen mukaan töissä. Lisäksi ensi viikolla aloittaa Tet-tyttö ja seuraavalla uusi tet-tyttö. Minulla on työyhteisö! Niin happy <2

*Työkengät. Olen kuusi vuotta kävellyt Reino-tossuilla töissä mitkä ovat ihan hyvät jalassa, mutta eivät toimi enää Somassa kun tiskinurkka on monesti märkä ja olen aina ollut lentää kaaressa pitkin seiniä. Sain vihdoin Marinan painostuksesta ostettua oikeat kunnon työkengät ja rakastan niitä! Nyt on varma askel, sekä elämässä että keittiössä <3

*Talvi. Tästä en ole niin kiitollinen, koska tämä tarkoittaa sinkkuäitiyrittäjänaiselle paljon ylimäärästä lumityötä ja kolakin on vielä kadonnut, mutta olen iloinen kun lumi tuo tullessaan hiihtokelit! Sillä seuraava projekti on tulla hyväksi hiihtäjäksi! Varo Aino-Kaisa Saarinen :)  Aion osallistua vaik johonki kisaan, sillä rakastan hiihtoa ja nautin siitä ja sen tuomasta jälkifiiliksestä. Ihana ihana lumi siis, kolaamisenkin voin ottaa vaikka alkulämmittelynä, kunhan ensin löydän sen. Ei murehdita sitä kuitenkaan tänään.

 

Ja nyt on sunnuntai ja lähen hakemaan isoa kyläilypoikaani kotiin. On sata syytä olla olla onnellinen just tänään <3