On tämä tosisti ollu kuulkaa jännä vuosi, ja loppua kohti oikein kummastuu :) Mie olen aina jotenkin ajatellu kun olen tätä blogia jo viisi (5!) vuotta säännöllisesti kirjoittanu, että tämä on mulle itelle vaan eikä täällä kukaan mitään lue. Sillä kellä oikeasti kiinnostaa mitä mie ajattelen tai sanon tai teen? En mie tiä ees kiinnoistaisko mulla minun itteni jutut, ehkä mulla ois niin touhukas oma elämä, etten mie missään Helin kanttiini- blogissa ehtisi ees käy kurkkimassa :)

 

Tämä on ollu mulle, ja on yhä, henkireikä. Tulen jatkossakin kirjoittelemaan omaan elämääni liittyvistä asioista tänne, sillä blogi on julkinen henkilökohtainen päiväkirja. Mikäli sinulla lukijana jää jokin sanomani kaivelemaan niin otappa hetki ja mieti mihin kohtaan se sinussa koskee ja miksi se niin ärsyttää? Sattuiko se arkaan paikkaan vai mitä tapahtui? Jos mulla itselläni joku juttu mietityttää, kirjoitan siitä ja se avautuu mulle sitä kautta. Tämä on minun tapa elää elämääni. Mie tykkään kirjoitella ne tänne, sillä olen hyvin sinut jo itseni kanssa eikä minua hävetä tai muutenkaan pelota mitä minusta ajatellaan tai sanotaan. Toivoisin vaan että kuten minä, myös mulle sanottaisiin suoraan eikä välikäsien kautta. Elämä ois niin paljon helpompaan kun kaikki kommunikoisivat suoraan eikä juoruilemalla. Varsinkaan pahantahtoisesti. Ja jokaisen blogia lukevan aikuisen ihmisen tulee ymmärtää, että asiat mitä kirjoitan, ovat vain minun henkilökohtaisia mielipiteitä ja yleensähän niitä mielipiteitä on aina niin monta kuin asiassa on osallisia. Ja jokainen on oikeutettu mielipiteensä, kolikon kaikki puolet!

 

Mutta asiaan.. Vuosi vaihtuu huomenna ja se jos mikä saa tekemään pienessä ihmeellisessä mielessäni työtä. Mitä tapahtui tänä vuonna? Mitä opinkaan? Saavutinko asettamani tavoitteet? Oliko niitä? Mitä vien matkassani vuoteen 2014 ja mitä tahdon vuodelta 2014?

Vuotta 2013 voisin kuvailla yhdellä sanalla, se oli täysin "irtautumisen" vuosi. Irtauduin kaikesta ja kaikista, mikä on pidättänyt minua kiinni ikinä missään. Irtauduin tavallisesta tutusta, pelosta, joistain ihmisistä ja irtauduin siitä ajatuksesta, että minun pitää voida miellyttää kaikkia. Hyväksyn nyt itseni tällaisena kuin olen, ja olen siitä tosi onnelllinen.

Opin tosi paljon. Opin että on olemassa vain kaksi asiaa mitkä saavat minut ärsyyntymään. Toinen on kiittämättömyys ja toinen nöyryyden puute, moukkamaisuus. Ne suututtavat minua tosi paljon ja suon se suuttumuksen itselleni. Opin lisäksi, että päästämällä irti saan tilalle jotain vielä upeampaa ja olemalla oma itseni se kantaa paremmin kuin mikään muu asia. Kaiken maailmat roolit kestää vain aikansa, mutta olemalla oma itsesi niin hyvässä kuin pahassa se mitä siitä on seurannut jatkuu eikä lopu kesken. Sillä ei kukaan jaksa mitään rooleja kauan pitää yllä. Omana itsenään on huomattavasti helpompi olla. Opin myös, että sitä saa mitä tilaa. Niin hyvässä kuin pahassa, ja etenkin hyvässä. Olen oppinut, että aarrekartta todellakin toimii. Kirjoitin reilu vuosi sitten henkilökohtaisen elämäni aarrekarttaan että " sain äidin takaisin" ja nyt tuntuu siltä. Se on kiva tunne, minua autetaan lähellä. Hän muuttaa aina Rovaniemeltä asti tänne, jotta voi auttaa ja olla läsnä kun sitä tarvitsen. Sillä ensimmäistä kertaa aikuisiässäni tarvin nyt äitiä. On kiva kun ei tarvitse enää pyytää erikseen apua, vaan sitä on tarjolla pyytämättäkin. Myös isäni on ollut enemmän kuin ikinä aiemmin läsnä elämässäni nyt Soman tultua mukaan kuvioihini. Hän on aidosti kiinnostunut tekemisistäni ja tukee sekä välittää. Tunnen sen oikein. Ymmärrys siitä, että minun ihmiset ovat todella minun rinnalla ja jos tarvin vaan, he auttavat kyllä. Ja he tekevät sen koska välittävät minusta, ei sillä, että veri on vettä sakeampaa (fakta, minkä olen aina tiennyt näin muutenkin), vaan koska he haluavat. Tästä olen niin kiitollinen. Olen saanu niin paljon tilalle juttuja, tärkeitä juttuja, irtauduttuani ensin. Ihan mahtavaa huomata se runsaus!

 

Entäpä tavoitteet.. Oliko niitä ja tavoitinko ne? Olihan niitä ja kyllä mie sinne menin minne pidinkin eli välietappi suoritettu. Olen tyytyväinen kokonaisuudessaan ihan kaikkeen. Ensi vuoden tavoitteeksi laitan enemmän omaa aikaa hiihdellä ja vaikkapa maalata. Ei mulla ole aikomus itseä työllä tappaa, vaikka nautinkin täysin rinnoin Somassa touhuamisesta. Tein siitä kotini omaisen paikan itselleni ja siltä se tuntuukin; minun kodilta. Viihdyn siellä aivan yhtä hyvin kuin omassa olohuoneessani. Yhä vielä aion jäädä eläkkeelle sieltä :) Innolla ootan mitä keksin ensi vuonna siellä touhuta ja toosottaa ja mihin päin se tuosta muokkautuu. Sillä en suinkaan aio jämähtää paikallaneni, vaan meinaan kehittyä ja muokkautua tässä ajansaatossa. Aina tilanteen mukaan!

 

Ensi vuodelta odotan paljon. Olen tosi onnellinen siitä, että mulla on tosi paljon ystäviä ja hyviä sellaisia. Toivon, että mulla ois aikaa olla enemmän myös heidän kanssaan. Toivon ymmärrystä tästä yrityksen alkutaipaleesta johtuen, että aina en kaikkialle ehi tai muutenkaan niin aktiivisesti soittele tai ole mukana joka elämäntilanteessa. Kyllä tämä tästä rauhottuu ja elämä menee uomilleensa. On mennyt jo oikeastaan nyt jo. Soma on minun toinen lapsi ja pikkuvauvat on vaativia ;)

Vuosi 2013 on taatusti vuosi minkä muistan vielä kiikkustuolissakin, ja hyvä niin. Ihana vuosi muistella! Muistan vaan kaikki hyvät jutut, keskityn niihin ja jos huonoja juttuja oli niin nekin tulivat tarkoitukseen. Opin niistä valtavasti ja nyt olen viisaampi. Tämä on hyvä hetki jättää nyt vanhat taakse ja kattella uusia juttuja <3

 

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille <3