En ole pitkiin aikoihin kirjoitellut tänne ja jännä miten sitä tulee aivan huono omatuntokin siitä(kin). Monet ovat jo kyselleet että enhän lopeta blogin pitoa ja vastaus on että no enhän toki! Nyt on vaan niin paljon ollut töitä ja juttuja, että minun elämässä ei paljoa muuta tapahdu. Ois tylsä kirjoittaa vaan pelkästään Soman kuulumisia tänne. Vaikka toisaalta, sitä se tämä minun elämä nyt tällä hetkellä on - joka toisen viikon ollessa sitten enemmän kotona lapsen kanssa-mutta kuitenkin. 

aurinko-normal.jpg

Aurinko on saapunut Kittsbyn kylään ja se porottaakin niin kovasti, että olen koittanut ehtiä ottaa markiisitarjouksia Somaan. Saadaan sievä terassi kesäksi kun tilhautan nätit varjot ikkunoiden ylle ja laitan ranskalaismaiset valkoiset terasspöydät tuoleineen. Tulee ihana kesäterassi! Alko-oikeuksien kanssa en ole vieläkään päättänyt mitä teen. Katsotaan vielä sitä juttua, luulen kylläkin että otan net kivalla pikku tuotevalikoimalla. 

Mulle meinaa flunssa pukata päälle, on meinannut jo tammikuusta alkaen. Tiän kyllä kehon ja mielen yhteyteen uskovana, että se on merkki siitä, että keho käskee levätä ja kun en muuten usko niin se koittaa minua väkisin laittaa lepoon. No tänään olen kuunnellut sitä ja kunhan vaan ollu kotona. En ole ulkona käynyt muutakuin kuvaamassa terassin ovelta yllä olevan kuvan. Ihana ilma, ois ollu lysti mennä vaikka mäkeen Iiron ja Eemelin kanssa, mutta päätin jäädä kotiin. 

Oon paljon miettiny sitä mistä nautin ja mistä saisin energiaa lisää. Tulin siihen tulokseen etten mie voi saada sitä energiaa enää lisää, koska meen jo ylikierroksilla muutenkin :) Täytyy oppia siis paradoksaalisesti lepäämään. Ja käyttämään sen vapaa-ajan järkevästi. Tuo tehokkuusoppi on vaan niin hitokseen juurtunu sisään, että en tunnu pääsevän siitä millään irti. Kaikki aika täytyy jotenkin käyttää hyväksi, ei saa lorvia. Sillä laiskat ei menesty elämässään. Se on joku vanhankansan uskomus, minkä olen lienen sisäistänyt vähän liiankin hyvin ja nyt koitan opetella siitä ulos. Kun on vapaata, voin lorvia hyvällä omalla tunnolla. Kunhan olen saanut tärkeät hommat alta pois. Ongelma on siinä että kun niitä tärkeitä hommia on kokoajan. Ne ei lopu milloinkaan tässä hommassa. Mulla huutaa kokoajan paljot paperihommat, suunnittelut, markkinoinnit, työvuorolistat, kirjanpito, firman pito, tilaukset, lapsen asiat, omat asiat-- kaikki. Niitä ei saa vaan ohitettua muutako valtavalla tahdonlujuudella. Sitä opetellaan siis nyt, priorisointia ja sitä, että mikä ei ole just nyt niin akuutti niin sen voi jättää myöhemmäksi. Tänään en vapaapäivänäni tehnyt muutakuin työvuorolistat, tilaukset, sometukset ja jätin suosiolla helmikuun kirjanpidon myöhemmäksi. Mielestäni onnistuin tavoitteessani, useamman mielestä varmaan en :)

paulig-normal.jpg

Mie en myöskään tiä mikä siinä on, että kun haluan voimaantua kaivan esiin minun ikivanhat valokuvat. Ei minun lapsuus ollu varmaan sen kummempaa kuin muidenkaan, mutta koen että Voimauttavan Valokuvaus-prosessin myötä mie todella osaan ammentaa niistä voimaa ja syy/selvyys-yhteyksiä itselleni. Ja saan aina virtaa niistä oivalluksista mitä teen kun selailen niitä. Luulin jo joskus käsitelleeni kaiken kaikesta tähän astisesta, vaan aina löytyy uusia kivoja juttuja mitä hoksaan ja mitkä boostaa taas eteenpäin. 

Meillä kävi pari viikkoa sitten Pauligin Paulatyttö vapaa-ajallaan syömässä. Hän tykkäsi kovasti paikasta ja otti paljon kuvia Somasta. Siitä muistin että hei, minähän olin kans Paulatyttönä 18 vuotiaana Sirkan Kaupassa kun hän joutui perumaan keikkansa siellä. Hauska sattuma, jota en olisi muutoin muistanut. 

pauligcafe-normal.jpg

Lukion jälkeen valmistuttuani ammattikorkeasta sain työharjoittelupaikasta työpaikan ja pääsin mukaan remmiin minkä kanssa avattiin Leville uusi Gondolihissi ravintoloineen. Se oli oppivaista aikaa se, näin ja osallistuin siihen miten kahvila perustettiin. Tuonaikaiseen esimieheeni otin myös yhteyttä kun perustin Soman. Sain hältä hyviä vinkkejä ja arvostan tätä kaveria todella paljon.

Jotenkin sitä nyt näkee sen tien ja reitin mitä pitkin on tullut. Löysin näitä aarteita kaivaessani myös ensimmäiset lehtileikkeleet kun perustin Kanttiinin. Salaatit ja Kakut ovat Kanttiinin- juttu, sanottiin jutussa. Ja sitähän ne on tänäänkin Somassa. Joskus mietin että olen sinkoillut sinne tänne elämässäni, mutta itseasiassa se on virheluulo. Olen ollut hyvin määrätietoinen elämässäni, työelämässäni varsinkin. Kyseisessä lehtijutussa kaipasin ainoastaan ulkomaisia asiakkaita,että saisin puhua kieliä kun Kanttiinissa niitä ei kauheasti ollut. Nyt olen saanut toteuttaa sitäkin puolta Somassa oikein olan takaa. Tänään yritinkin etsiä vanhoja ranskan- ja saksan ravintolakirjoja, mutta en löytänyt niitä. Ois kiva muistella, jotta kykenisi puhumaan entistä paremmin. Se on niin kiva kattoa kun asiakas tykkää kuinka häntä palvellaan omalla kielellä!

Monesti mietin että olen tosi tosi ristiriitainen tyyppi. Tiedän, että osa ei pidä minusta yhtään, osa pitää, osa ehkä ihmettelee miten ehin kaikkeen ja osa vihaa ihan tosissaan syystä mitä en osaa sanoa. Ristiriitaisin olen kuitenkin itse itselleni. Haluaisin levätä, mutta en osaa. Haluaisin olla täydellinen äiti, mutta en ehdi enkä osaa. Haluaisin bailata, mutta haluan olla virkeä joka aamu. Haluaisin olla menestyvä yrittäjä, mutta en voi ehtiä siihenkään enkä osaa kaikkea. Haluaisin liikkua ja urheilla mutta en ehdi enkä itseasiassa jaksa. Haluaisin tehdä itselle työjärjestyksen, mutta kaikki sabluuna ja lukujärjestys sitoo minua ja luova ihminen ei pidä sitä että on raamit. Se pyrkii kuitenkin ulos niistä joten ihan turhaa. Olen siis ristiriitaisuuksien valtaama tyyppi :) Koita siinä sitten elää normaalia elämää.

Vaikka oonkin aina tämmönen pohtia ja mietiskelijä niin monesti vaan paahdan menemään. Sekin harmittaa. Ei elämä ole pelkkää suorittamista laput silmillä. Onneks osaan ottaa siihenkin kuitenkin tilaa aina. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen elämääni, kaikkiin ratkaisuihini mitä olen matkan varrella tehnyt. Ne on kantanu minut tähän hetkeen. Ja olen tyytyväinen tällä hetkellä kaikkeen sillä minun elämässä paistaa kyllä aurinko ja isosti.Niin kiitollinen olo, jälleen.