Siitä on pitkä aika kun olen kirjoitellut. Aika on kulunut hurjan nopeaa! Tuntuu kuin Somakin olisi ollu jo ikuisesti mulla, vaikka ei se ole ollut olemassa edes kymmentä kuukauttakaan. Mitä on oikein tapahtunut kymmenessä kuukaudessa?

WP_20140720_012-normal.jpg

Paljon.

 

Olen perustanut yrityksen - jopa vieläpä toimivan sellaisen, tehnyt järjettömän määrän työtunteja maksamatta itselleni vielä kertaakaan virallista palkkaa ( tässäpä seuraava agenda itselle :) , laittanut lapseni näinä kuukausina matkaan ensimmäiselle kouluvuodelleen, koittanut olla kaiken kattava uraäitä ja koittanut selviytyä yksin aikuisena omakotitaloasujan haasteista, joita todellakin riittää. 

Valokuva%287%29-normal.jpg

Mutta niin vain koen selviytyneeni haasteista ihan suht kunnialla ainakin tähän mennessä. Takana on elämäni taatusti fyysisesti ja henkisesti rankin vuosi ja muutaman kerran koen olleeni todellakin loppuunpalamisen lähellä, mutta nyt tiedän, että tuo aika on pikkuhiljaa ohi ja uurastukset alkavat kantaa hedelmää. Firma pyörii hyvin ilman ainaista 24/7 läsnäoloani, teemme positiviista tulosta siitä huolimatta, että olin 100% varma tekevämme ensimmäisenä toimintavuonna nyt vähintäänkin tappiota johtuen isoista rakennusinvestoinneista. Ja mikä parasta, koen, että Iiro on oikeinki vastuullinen ja ihana lapsi yhä tämän härdellinkin jälkeen. Marinasta, työkaveristani, on tullut mulle järjettömän läheinen ja tärkeä ihminen, luotan todellakin häneen kaikkeen Somaan liittyvissä asioissa. Kesällä ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä myös työn ulkopuolella ja on mukava jatkaa taas työkumppanuutta kesälomakauden jälkeen. Oikein odotan sitä(kin)!

Tämä vuosi on vahvistanut siteitäni niin äitiini kuin isäänikin. Oli vuosia kun meni pitkiä aikoja - kuukausiakin, etten kuullut kummastakaan tai muutenkaan emme olleet tekemisissä keskenämme. Nykyään huomaan päivittäin keskustelevani kummankin kanssa, ainakin nyt toisen, jos nyt en molemman. Ja monesti jopa kasvotusten! Soma on se, mikä on yhdistänyt minut uudelleen vanhempiini. Äitini tuli Rovaniemeltä asti apuuni etenkin Iiron kanssa, kun koulu loppui aina niin aikaisin ja minulla oli pitkiä työpäiviä. Isä puolestaan pitkänlinjan yrittäjänä on hienosti tukenut ja kannustanut minua laajennuksessani, vaikka alunperin sitä vastaan olikin. Nyt hänkin näkee, että se hyppy tuntemattomaan on kannattanut ja on aidon ylpeä touhotuksistani ihan niinkuin äitinikin. Myös pikkuveli on tullut todella tutuksi, hän on viettänyt Iiron kanssa kaksi kuukautta kesälomastaan, joten on niin lysti ollu nähä hänetkin mukana meidän arjessa; niin lomalla kuin muutoinkin.

Valokuva%288%29-normal.jpg

Soma on tuonut mulle myös muutakin. Sen lisäksi, että rakastan työtäni taisin kohtada siellä myös ihmisen, kenen kanssa haluan katsella tätä elämää vähän enemmänkin. Koen olevani kyllä ihan reippaasti sanottuna rakastunut kuin myös rakastettu ja se on upea tunne se. Nyt tiedän, miksi muut jutut eivät ole ikinä kantaneet tai tuntuneet oikealta. Nyt ei huvita miettiä, miksi tämä ei toimisi, vaan nyt mietin miten saada juttu toimimaan ja nautin kaikesta siihen liittyvästä. Oikeasti olin jo ihminen, joka aatteli, että parisuhderakkaus ei ole minun juttuni tässä elämässä, että minun tehtäväni on selviytyä yksin kaikesta ja tehdä omaa työtäni. Järki ei uskonut edes rakkauteen tai toista kunnioittavaan parisuhteeseen, mutta sydän on ehkäpä kuitenkin tiennyt jotain muuta. Luulin, että pitäisi tyytyä vain huonoihin suhteisiin ja mieluummin valitsin siten olla yksin. Koen kyllä olevani erittäin etuoikeutettu ihminen kun asiat vaan on niin hyvin nyt. Jos vaikka jostain syystä minun aikani olisi poistua täältä vaikkapa nyt, ei minua harmittaisi mikään. Tein kaiken niinkuin halusin ja elin täysillä. Olen ottanut tavaksi sanoa myös kaikille asiat mitä haluan sanoa, ettei jää mikään kaivamaan. He, jotka on minulle tärkeitä, he tietävät kyllä sen <3 Ja enhän voi tietää vaikka juttu ei kestäisikään loppuun asti, en mie sitä murehdi kuitenkaan. Täytyy muistaa vetovoimanlaki näissä asioissa ;)

WP_20140725_015-normal.jpg

Pidin Somasta vain puolentoista viikon kesäloman. Se oli elämäni lyhyin ja samalla tehokkain kesäloma Iiron syntymän jälkeen. Ensi kesänä, ehdottomasti, tavoitteeni on pitää neljä viikkoa. Ihan jo lapseni ja itseni vuoksi. Tänä kesänä se ei ollut vielä kertakaikkisesti mahdollista.Tämä vuosi on mennyt Somassa ihan täysin opettelussa niin että lokakuussa, kun vuosi numero 2 pyörähtää käyntiin, on vihdoin pohjaa mille rakentaa ja suunnitella. Pidemmän loman sijasta pidän lyhennettyjä työpäiviä toisinaan ja koitan saada ainakin jokatoisen viikonlopun vapaaksi. En tee yhtäkään sunnuntaita töitä, jos minun ei ole pakko- sitä kaavaa olen toteuttanut jo puoli vuotta. Joitakin asioita vaan ei voi mitata rahassa, ja oma vapaa-aika yksin ja perheen kanssa on tärkein niistä. 

Valokuva%284%29-normal.jpg

Olen viettänyt tänä kesänä lähes kaikki vapaapäivät luonnossa. On soudeltu, kalasteltu, nukuttu avotuvassa, tehty nuotioita sinne sun tänne ja uitu. Lähinnä minun lapsuusseutuvilla eli Raattamassa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän kaipaan Pallaksen lähettyville. Saa nähä johtaako tämä johonkin erakoitumiseen :) Tämä on ollu aivan upea kesä! Mutta vaikka kesä onkin ollut ja on yhä upea, odotan kyllä kovasti myös syksyä. Rakastan niin kovasti pimeneviä iltoja, takkatulta ja sitä syksyn fiilistä vaan yksinkertaisesti. Leijona horoskooppikin kun on tulimerkki, niin liekö silläkin osuutensa asiaan. Soma-vauvakin täyttää 1 vuotta ja sitten voi turvallisin ja osottavaisin mielin lähteä jo toiselle kierrokselle. Täytän ensi kuussa 35 vuotta ja lukemat hirvittää hieman, mutta samalla minua oikeasti naurattaa. En tunne olevani vanha, tunnen olevani elossa. Vietin viisi vuotta sitten 30 vuotis juhliani tässä samaisessa talossa ja tuntuisi maailmanlopulta palata takaisin siihen aikaan mitä sillloin elin. Olen kyllä niin kiitollinen, että selvisin ja jaksoin rämpiä yksin, vaikka koskaan se ei helppoa ollut. Vaan onko olemassakaan oikotietä onneen? Jos on, niin ehkä hyvä vaan etten sitä tietä valinnut, sillä nyt osaan nauttia tästä elämästä niin paljon enemmän. 

Niin tai näin, mul on hyvä fiilis ja hyvä olla. Ja ihanaa mennä taas huomennakin töihin!

<3