Näinhän se on, että kevättä kohti mennään taas. Sen tietää siitä, kun on sairastanut perinteiset flunssat ja aurinko alkaa jälleen pilkottaa horisontista. Jännä miten ihminen herää tuolloin yhdessä luonnon kanssa. Mie tykkään keväästä, etenkin tänä vuonna kun se on täynnä taas uuden oppimista.

image.jpg

 

Mennyt vuosi kun tuli päätökseen niin mulla on tapana aina tehdä jonkinsortin tilinpäätöstä. Ei vain yrityksessäni vaan itseni kanssa. Voi pohtia miten meni niinku omasta mielestä. Ja lujaa meni, sehän on selvä. Jos ihminen voisi tappaa itsensä työllä, niin ei varmaan minun kohalla kovin kaukana olla oltu. Mutta hengissä on selvitty ja oppeja on otettu roppakaupalla vastaan, Kun miettii tahtia niin tässä on tapahtunu paljon nopealla syklillä. Vuonna 2013 lokakuussa laajensin Kanttiinista Cafe Soman Kittilään ja tasan kaksi vuotta siitä avattiin ovet Cafe Soma Leville. Siinä kahden vuoden aikana en kyllä ehtiny hengittää ja juuri kun Levin Soma sai ovensa auki, tuli tieto että Hotelli Kittilä lopettaa josta syystä oli meidän aika laittaa myös tilamme tehokkaampaan käyttöön ja avata viikonloppuilloille baarimeininki. Eli jälleen byrokratiaa, viranomaisia, investointia ja joustamista. Sitä tämä on ollut kiteytettynä. Nyt työn alla on terassimietinnät niin Kittilän kuin Levin Somiin, sekä Kittilään alakerran suunnittelu. Nämäkin puran aina pieniksi paloiksi ja katson mistä lähden vyyhtiä aina purkamaan. Asia kerrallaan, päivä kerrallaan ne kyllä etenee. Tämmöisenä hetkessä eläjänä tämä on ollut mulle se vaikein pala tässä yrittäjyydessä; aina pitää olla askeleen edellä. Jos nyt eletään tammikuuta niin minun pitää itseassa elää jo pitkällä kevättä. Miettiä työvuoroja, työntekijätarvetta, tavaroita- mainostaa ja markkinoida. Jopa kesämarkkinoita! Sitä ei tavan tallaaja aina ymmärrä miten laaja skaala tässä täytyy hallita ja miten monta narua pitää kädessä pitää. 

image.jpg

 

Myös kahden a-oikeuksien kahvilan kirjanpito, organisointi, hallinta on täysi päivätyö. Joka viikko lasahtaa vuoronperään joku kahvi-tai kylmäkone rikki tuoden omia jännitysmometteja elämään. Sähköposti laulaa; kysellään Kätyrit kakkua, Frozenia, kokoustiloja, hääkakkuja, bussilastilliselle leipiä. kuin että pyydetään rahaa eri sponsorikohteisiin. Se on järjetön määrä mitä ihmisillä on asiaa kun olet ns. isompi yrittäjä, kuin vain itsesi työllistäjä. Ainaki mulla ero on huomattava vs. kanttiiniaika. Pelkästään kakkujenteon lisäksi työllistäisin itseni täysin jo noilla edellämainituilla ilman yhtäkään tuntia kassa/käytännön työtä. Siitä syystä olen nyt jäämässä itse pois työvuorolistoilta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta voin keskittyä johtamiseen, markkinointiin, extraamiseen ja siihen työpaikalla olemiseen ja näkymiseen. Suunnannäyttämiseen, sillä sitä ei ole kenelläkään kuin minulla tiedossa mihin suuntaan mie näitä somiani vien. Esimiehenä voin todeta kyllä työntekijöideni olevan todella hienoja tyyppejä, ja jokainen antaa kyllä kaikkensa. Olisi taatusti heilläkin helpompi olla paikassa, joka olisi pyöriny jo 20vuotta ennestään verrattuna meän kompleksiin missä joka päivä on uusi ja erilainen. Mutta luulen, että he kaikki tykkäävät siitä, että päivät ovat erilaiset ja työnkuva vaihtelee. Se on yksi mikä somalaisella pitääkin olla, hyvä paineensietokyky. Jos sitä ei ole, työstä ei tule mitään ja pidemmän päälle organisaatio rasittuu. Ja organisaatiohan on just niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tästä syystä ja elämässä oppineena otankin aina heti puheeksi, jos tulee jotain parantamisen varaa tai kehitettävää. Kotiasioita ei hoideta töissä ja työt tehdään töinä, siitä mie olen tarkka.  Asiat ei muuten muutu jos niistä ei puhuta. Mulle tämä on ollu haaste sillä liian usein olen liian kiltti ja sitä on helppo käyttää hyväksi. Mutta onneksi elämä opettaa ja se kyllä karisee kun tarpeeksi monta kertaa huomaa että se ei kannata. Esimiehenä olen aika vaativa, mutta reilu. Haluan johtaa esimerkillä, tee niinkuin minäkin teen. Olen valmis itsekkin kovaankin työhön, yrittäjänä en laske tunteja tai koska edellinen vapaa oli. Tekee pahaa sellainen. Mie en tarvi tuhansia euroja, että voisin vain hengailla kotona tekemättä mitään eikä raha tee minua onnelliseksi (tekevä ihminen kun olen luonteeltani), mutta mie haluan nähä Soman menestyvän ja ihmisten siellä sisällä viihtyvän työssään. Sekä onnellisia asiakkaita tottakai! Mulle Soma on jo elintapa, ei se ole työ mulle. Tätä en kuitenkaan vaadi työntekijöiltä vaan katson, että työntekijät saavat ansaitut vapaansa ja ettei kukaan väsytä itteään liikaa. Se on myös oma tavoite tälle vuodelle. Minun tavoite ei myöskään ole mitenkään rikastua tekemälläni työllä vaan tulla toimeen. Saada itsekkin samat oikeudet ja vapaat kuin jos olisin työntekijä. Ehkä tänä vuonna mie saa kunnon kesäloman sitte 10 takaisen äitiyslomani sillä edellisvuosina en ole pystynyt sellaisia pitää. Se on sellainen mihin mie nyt pyrin. Miten mie saavutan sen, on ollut näkemällä työntekijöissä tiettyjä vahvuuksia ja delegoimalla heitä työtehtäviin missä ovat erityisen hyviä ja antamalla täten vastuuta. Levin Soman ajatus oli alunperinkin että se ei saa henkilöityä minuun vaan tärkeintä on että siellä on hyvä henkilökunta. Että se profiloituu nimenomaan hyvään palveluun. Ja siinä mie olen onnistunut. Siellä on huikea henkilökunta, johon luotan kuin kiveen ja kun katsoo esimerkiksi TripAdvisorin palautteita niin lähes poikkeuksetta jokaisessa on maininta " good service, friendly staff"- ja tästä mie olen niin ylpeä! Kolme seitsemästä työntekijästä on vain Levin Somassa, kaikki me muut pyörimme suvereenisti molemmissa Somissa. Kittilässä on kassalla hyvä tuntea kyläläiset ja mulle on tärkeää, että tuttuja asiakkaita puhutellaan ja ollaan kiinnostuneita mitä sille asiakkaalle kuuluu. Tyly asiakaspalvelu saa minut raivonpartaalle ja siitä saa kyllä heti puhuttelun, se on varma. 

 

Meillä oli pari viikkoa sitten "pikkujoulut" ja ns. onnistumis-ja kehityspalaveri somalaisten kanssa. Pohimma omia vahvuuksiamme niin työntekijöinä kuin yrityksenä ja sitä missä ja miten kukin haluaisi itseään kehittää työelämässä. Miten Soma taipuu näihin ja missä haluamme olla esim parin vuoden kuluttua. Oli jännä ja ihana nähä sitoutunut henkilökunta yhessä linjassa minun kanssa. Mulla on oikeasti olo, että meistä voi tulla mitä vaan! Tässä opimma nyt taas tämän kevään ja ens kesän, otamma virheet vastaan kiitollisina ja katsomma aina eteenpäin. Vastikään kuulin muuten, että Helsinkiin avataan Ravintola Soma, mutta pienen harmituksen jälkeen päätin, että ei se haittaa! Sehän saattaa olla vaikkapa positiivista myös Café Somalle! Eihän sitä tiedä. Mulla on kuitenkin yhä tarkoituksena laajentaa Somaa muuallekkin Suomeen ajan kanssa. Ja kyllä myös Helsinkiin. Ollaan siellä sitten vierekkäin kaksi Somaa, so be it! Pitääkeskittyä vaan omaan tekemiseen. 

image.jpg

Tässä taannoin mietin tätä tilinpäätöstä tehneenä, että kaikki minun tekemäni kolme aarrekarttaa ovat toteutuneet viimeistä piirtoa myöten. Olen tosi onnekas kyllä, ei voi muuta sanoa. Elämän voi sanoa olevan nyt hyvin ja paremmaksi se vaan menee kun pikkuhiljaa kaikki "uudistukset" saavat paikkansa. Vaatinu tämä on paljon, niin aikaa kuin energiaa. Ystäville ja harrastuksille eikä perheellekkään ole ollut niin paljon aikaa kuin haluaisi, mutta tiedän että sekin aika tässä on kuitenkin tulossa. Onneksi ruuhkavuodet on se mikä yhdistää meitä ystävyksiä muutenkin. Ei se ole vain minun arki. Mutta se mitä nyt seuraavaksi, on tietenkin uusi kartta kun vanhat on nyt löydetty ja saavutettu. Mitä sitä siihen laittaa? Siinäpä onkin miettimistä. Ehkä mie lähen laittamaan siihen juurikin perustyötunnit niinkuin perusihmisellä, peruspalkan ja terveen elämän (juuri keuhkokuumeesta toipuneena arvostaa taas terveyttä). Kerta vuodessa ulkoimailla ja joskus tulevaisuudessa pieni mökki Raattamaan minne voi mennä kun on vapaapäivä- myös toimistohommista. Ja tokihan laitan sinne karttaan monta uutta Somaa ja ihania ihmisiä. Mie olen onnellinen ku mulla on tämmönen iso soma perhe mihin kuuluu niin lähiperhe, kuin minun Somat työntekijät, jotka on minun perhe myös. Niin paljon mie aikaani heidän kanssa vietän ja teen sen mielelläni <3  

image.jpg