Tästä on nyt vuosi kun Levin Soma on avattu ja kolme Kittilän Soman avaamisesta. Oon saanu aaltoina vyöryn lailla oivalluksia viime aikoina ja miettiny pitkään kuin hitaalla ihminen voi käydä. Käyn tosi hitaalla toisinaan. 

 

 

Minun identiteetti ei pysy minun spontaaniuden mukana, ei sitte millään. Teen asioita tänään ja mietin niitä kuukauden päästä kun tulee hetki hengähtää. En vaan pysähy. Jos mie laitan kymmenen vuoden takaa elämän isoja asioita riviin, jotka on selkeästi vaikuttanu minun elämään paljon niin lista on aikamoinen.

 

2005 parisuhde

2006 lapsi

2007 yrityksen perustaminen

2009 ero

2009 talon osto

2011 talon iso remontti

2013 Kanttiinin laajentuminen Somaksi, rakentamista ja tulo työnantajaksi

2013  uusi parisuhde --> uusperhekuvio

2015 Soman laajentuminen Leville, rakentamista ja nyt jo useampi työntekijä

2016 baaripuolen avaaminen ja lopettaminen

 

Eli siis lähes joka vuosi jotain isoa olen toteen saattanu ja muu aika on mennyt suunnitteluun ja niiden käytäntöön panoon. Tämä on ollu niin hektistä että nyt, vuonna 2016 kun en luo mitään uutta,  kun vain katson taaksepäin mitä olen tehnyt ja miten elänyt, niin en voi olla kuin armollinen itselleni. Olen kuitenkin selviytynyt.

 

Olen aina ollut tyypiltäni tekevä suorittaja, töissä etenkin. Olen rakastanut kahvilan pitoa ja asiakkaita ja mennyt fiiliksen mukaan aina tekemisissäni ja elämässäni muutenkin. Käsitellä en ole välttämättä ehtinyt kaikki isoja asioita, niinkuin olisi ehkä hyvä ollut, mutta lopputulos on kuitenkin se mistä pidän tällä hetkellä. Olen oikeastaan ihan innoissani saappaissani oppimassa uutta enkä haluaisi olla nyt toisaalla tai toisissa tehtävissä.

 

Koko elämähän on yhtä oppia, ja jokaiselta kanssakulkijalta voi ottaa oppia jos vain haluaa. Mulle sitä oppia on tullut nyt vaan niin paljon, että on mennyt aikaa sen sisäistämiseen. Kaikkea en ole mitenkään saanut heti tajuntaani läpi. Miten väärässä olenkaan ollut, että yrityksiä johdetaan tosta noin vaan, tekemällä paikanpäällä itsekkin suorittavaa työtä ja olemalla kiva kaikille. Luoda positiivista henkeä työssään mistä tykkää. Olen ollut niin hukassa kuin lumiukko ja niin yksin tehtävässäni! Viime ajat olen syventynyt tekemisiini ja tekemättä jättämisiini ahmien nyt kokemuksen pohjalle hieman teoriaakin tueksi ja tajunnut että mullahan on kahvila, jota ei ole johtanut kukaan. Olen ehkäpä ollut se luova ideoija siellä, jolla on kiva visio mielestään kivasta kahvilasta, ja jossa kaikki menee hyvin kun kuuntelen kaikkien toiveita ja koitan miellyttää. Kun minulta ois vaan ootettu jämäkkää johtajuutta, esimieheyttä. Ei kaveruutta. Jotain joka ohjaa ja vie hommaa eteenpäin, saneleekin miten tehdä toisinaan asioita. Mulla ei ollu mitään mitä antaa johtajana työntekijöilleni kuin ehkä positiivisen energian, silloin kun sitä oli väsymykseltä ja stressiltä jäljellä.  Päinvastoin minäpä päätin perustaa kesken sesongin baarin vielä, (mikä ei ollu yhtään minun juttu, mutta en miettinyt sitä kun vain tein), hajotin energiani, pahoitin siinä mieliä touhutessani  itselleni täysin vieraalla alalla ja löysin itseni inhoamasta itseäni. Lisästressiä toi henkilökunnan mitottaminen kesän yli kun lopetin baarin ja työsuhteet jäi kuitenkin voimaan kesäkuvioineen päivineen, mitkä Levilläkin oli meille ihan uus kokemus. Mutta opin kautta ja sitä kohti! Kaikki mikä on takana, on onneksi takana. Ja tämä päivä on puolestaan uusi mahdollisuus. 

File%2027.9.2016%2013.37.52.jpg

Sisäistänyt viimeaikoina muuten senkin, että on tosi haastavaa johtaa yritystä jos on jo itsensä kanssakin ongelmia. Jos en saa johdettua itseäni tekemään viikossa tiettyjä asioita, käymään salilla ja syömään terveellisesti. Tekemään kaikkia niitä oikeitten johtajien tekemiä laskemia ja seurantoja yritykseensä, organisoimaan ja kasvattamaan tulosta. Miten johdat kahta firmaa, jos et osaa johtaa sinua itseäsi. Et mitenkään. Ja kun johtajana pitäs osata olla olla kova, omata hyvät sosiaaliset taidot sekä verkostot, ymmärtää markkinointi ja muutoinki jatkuva muutos ja siinä mukana pysyminen. Pitäs vielä kattoa että töissä on tehot kohillaan, eikä luppotunteja ole. Nykyelämä vaatii tosi paljon työntekijältä myös, pitää olla kaiken osaava, nopea, hyvä paineensietokyky ja joustava. Luotettavuudesta ja ahkeruudesta puhumattakaan. Ei ole helppo kokonaisuus ei. Kenellekkään. Ja 

 

Oppirahathan on aina maksettava. Sanomattaki on alkanu olemaan selvää, että yritys ei toimi, jos sen perusasiat eivät ole kunnossa. Jos Levin Soman ensimmäisen vuoden tarkoitus oli selvityä hengissä ja ottaa vastaan virheitä, josta voi ottaa opikseen ( tämä toteutui kyllä) niin toisen vuoden tarkoitus ja tavoite on rakentaa pikkuhiljaa organisaatiolle toimintamalleja ja rutiineja, sekä parantaa avointa ja välitöntä kommunikointia, delegoida vahvuuksien mukaan ja kuunnella. Koulutuksessa opin tässä taannoin, että jos mikä hiertää firmassa niin ihan ensimmäiseksi johtajalla on peiliin katsomisen paikka. Näinhän se on, todellakin! Todennäköisesti siellä on organisaation peruspilareissa joku asia jäänyt huomaamatta tai sitten on vaan huonoa johtajuutta. Toki on aina poikkeuksia ja on henkilökemia- yms asioita, mitä toimintamallien muokkaaminen ei muuta suuntaan tai toiseen, mutta ne ovatkin täysin eri lukunsa ja niille harvoin voi mitään vaikka kuinka olisi hyvä esimies. On mukava nyt ymmärtää itse se, että kaikessa rytäkässä ja uuden luomisessa ei ole voinutkaan olla toimintamalleja tai pätevää pomia, vaan niitä luodaan nyt pala palalta. Kokemuksen pohjalta, mitä on tässä vuosi kerätty, Kittilän Somassa kolme vuotta. Tämä on jotenkin tosi armollinen ajatus ollu itsellekkin, en olekkaan niin epäonnistunut ollut vaan vasta-alkaja. 

 

File%2027.9.2016%2014.37.47.jpg

 

Nyt on vasta jotenkin ( yrittäjänä reilut 9 vuotta, työnantajayrityksenä 3 v) sisäistänyt sen, että esimiehen työ on ihan oikeasti työ. Siksi sen nimi on esimies. Kahvilatyöntekijä, missä roolissa olen työtäni oikeasti hoitanu kaiken ajan, on taas ihan eri työ. Ei minua siihen tällä hetkellä eniten kaivata vaan laivaan tarvitaan kapteeni. Erästä työntekijääni lainaten, kansimiehiä on kyllä, mutta jämäkkää kapteenia laiva kaipaa. Minä se en vielä ole, mutta olen alkanut opetella. Ihan lapsosen kengissä menen vielä, sillä en ole tästä oivalluksesta ei ole vielä kauhean kauaa. Paljon on kuitenkin jo saatu aikaseksi tälläkin uudella saralla, ja taatusti hommat menee tällä syklillä vaan parempaan suuntaan. 

 

Nyt on selkeä tavoite Somalla ensi kevääseen saakka. On organisaatio, joka koostuu täysin vanhoista työntekijöistä; sellaisista jotka on ymmärtäneet minua ja ovat olleet armollisia myös mulle minun uudessa työssäni. Jämäkkää johtajaa heillä ei ole ollut, mutta hyvin he ovat pärjänneet ja saaneet palaset toimimaan tahoillaan. Se on ihan sama kuin jos opetan uutta ihmistä täydellisen hääkakun tekoon. Ei varmasti heti synny virheetöntä jälkeä, mutta joka kerrasta oppii ja virheitä analysoimalla ne kitkee tulevaisuudesta pois. Sama minulla, olen uuden edessä ja opin kyllä hiljalleen. Virheistä parhaiten. Nyt on helppoa kun tiedetään hieman ihmisten ostokäyttäytymistä, voidaan ottaa järkevämmät aukiolot ja suhteessa siihen tarvittava henkilökunta. Koska naiset ovat olleet jo reilun vuoden talossa, he osaavat työn kyllä ja ovat jokainen sellaisia, jotka tykkäävät kanssani kehittää ja ideoida uutta. Lähen enemmän kuin innoissani uudelle kierrokselle! Mie tiän että siitä tulee hyvä.

 

Yksi asia mikä on huono työssäni esimiehenä on liika kiltteys ja epävarmuus. Ei saisi olla eikä näkyä etenkään. Ystäväni tässä taannoin ollessamme kävelyllä analysoi osuvasti, että mulla on huono tapa kumartaa ns. auktoriteettejä. Odotan lukeneilta ja kouluja kovasti käyneiltä paljon, sitten petyn jos ne eivät olekkaan niin hyviä kuin olisin sillä kokemuksella odottanut. Oli vähän ala kuin ala kysymyksessä, meidänkin ala. Jos tällainen ihminen neuvoo tai opastaa, ehdottaa jotain uutta, niin mie tartun siihen heti ajattelematta mitä mieltä itse olenkaan asiasta. Kait se kertoo omasta epävarmuudesta, kun ei osaa erottaa sitä mikä on oma fiilis ja mikä tulee toisaalta. Aika hämmentävää oli ymmärtää tämä, mutta tunnistin kyllä itseni. Eli omasta itsensä johtamisesta, omien päämäärien kirkastamisesta ja tavoitteiden ylläpidosta - siitä on minun tuleva vuosi tehty. 

 

Mulla on hirmu hyvä ja luottavainen fiilis kaikkeen. Oon tosi tyytyväinen työporukkaamme ja siihen missä ollaan tänä päivänä. Me sekoiltiin minun johdolla viime vuosi, mutta hienosti selvittiin ja nyt suunta taas eteenpäin. Jos joku ois kertonu mulle vuosia sitten kun yksinyrittämisestä lähdin laajentamaan mitä kaikkea haastetta se tuokaan tullessaan niin en ehkä olisi leikkiin lähtenyt mukaan. Mutta onneksi kukaan ei kertonut ja lähdin, sillä jostain on fiilis että pahin on nyt takana ja tästä ei hommat muuta ko lähe parempaan päin. Onneksi läksin <3

File%2027.9.2016%2014.38.13.jpg